Minut on kutsuttu sunnuntaina ystäväni 8-vuotiaan tyttären syntymäpäiville. Tämä määrätietoinen pikkuneiti tietää totisesti, mitä haluaa. Kaverisynttäreitä vietetään huomenna keilahallilla. Virallinen päivä on lauantaina, jolloin neidille on vietävä kakku sänkyyn ja vanhempien lahja. Sunnuntaina on sitten sukulaisten ja muun lähipiirin vuoro. Silloin juhlahumu tiivistyy ja neidin tuntien viimeistään silloin iskee hius- ja vaatekriisi. Tuollaista pienen ihmisen riemua onkin ilo mennä todistamaan.
Mutta entäs me aikuiset? Kuukauden päästä vanhenen seuraavan kerran. Mittariin kolahtaa 37 vuotta eli pyörteisiin on vielä matkaa. Olen siis "ei saa juhlia iässä". Aion silti pistää bileet pystyyn ja suurin osa onkin saanut tänään kutsun Facebookin välityksellä. Tällä kertaa olen päättänyt pitää synttäribrunssin. Normaalisti brunssia vietetään sunnuntaisin, mutta sankarin ominaisuudessa päätin kutsua jengin koolle oikeana syntymäpäivänäni eli tapanin päivänä, joka sattuu tänä vuonna lauantaille.
Koska olen vastikään luopunut turhista tavaroista en halua lahjoja. Olen pyytänyt ystäviäni ostamaan lahjan itselleen, mikäli heillä on pakottava tarve hankkia jotain. Eikös kuulostakin ihan suunnitelmalta. Brunssi alkaa klo 11 ja halukkaat (sekä sitkeimmät) saavat juhlia kanssani aamuun asti eli tapanin tanssit kutsuvat. Saattaa siis olla rankat geimit tiedossa, mutta joskus on :)
Mielestäni elämässä on liian vähän juhlia. Siksi kaikki kissanristiäiset kannattaa hyödyntää ja tarvittaessa keksiä lisää. Ja vanheneminen se vasta hauskaa onkin. En palaisi missään nimessä taaksepäin, on kivaa olla aikuinen, muttei liian vakava sellainen. Aion myös olla rohkeasti oman ikäinen ja heittää oikeat numerot pöytään häpeilemättä. Joten hei olisiko syytä juhlia?
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti