torstai 5. marraskuuta 2015

New York: take awayn luvattu maa

Amerikka on tunnettu pikaruokakulttuuristaan ja etenkin New York on take away taivas. Aivan kuten kaikessa muussakin, kaikkea on tarjolla. Moni ajattelee, että sieltä saa vain burgereita, hodareita ja pizzaa. Toki niitäkin on tarjolla, mutta Suomella olisi paljon opittavaa nykin deleistä. Toivoisin, että idea leviäisi kulovalkean tavoin ja samanlainen trendi rantautuisi meillekin. Kaikki lounasravintolat hox hox!

Reilun viikon reissulla söimme ravintolassa vain kahdesti. Muuten hyödynsimme runsaat valikoimat ja söimme eväät jossain puistossa tai hotellihuoneen suojissa. Hotellimme lähistöllä oli lukuisia paikkoja ja mikäs niistä oli valitessa. Edellisellä reissulla sushi jäi osaltani haaveeksi, mutta nyt ahmin makirullia sydämeni kyllyydestä...mmm!


Aloitetaanpas aamupalasta, joka nyt ei satu take awayn piiriin. Amerikassa hotellihuoneen hintaan kuuluu vain harvoin aamupala ja silloin harvoin sekin on pääsääntöisesti ala-arvoinen. Suomalaisen mittapuun mukaan se on oikeastaan surkea. Onneksi meidän hotellilla oli otettu mallia Euroopasta ja tarjolla oli perinteisten munien, pekonien, pannukakkujen ja bageleiden lisäksi puuroa, juustoja, tomaattia, kurkkua, marjoja ja hedelmiä. Säästettiin pitkä penni näiden pöytien äärellä ja vatsakin tykkäsi, kun parin vähän harjoittelun jälkeen opittiin valitsemaan parhaat vaihtoehdot.


Ekana päivänä napattiin lounas Bread and butter -nimisestä paikasta, jossa sitten käytiinkin usein eli vahva suositukseni kaikille Nykiin suuntaaville. Valitsin muhkean patongin, jossa oli kanaa sekä kasviksia, eikä siis tippaakaan majoneesia. Oivaksi ruokapaikaksi valikoitui Madison Square Park, joka sijaitsee lähellä Flat Iron Buildingia. Siinä sitä istuskeltiin oravien kanssa sulassa sovussa.


Kaupungin salaattitarjoamat ovat valtavat. Sitä syö helposti silmillään, kun lappaa rasiaan omia suosikkejaan. Suomeen kantautuneet salaattibaarit ovat aika naurettavia näiden rinnalla, tosin oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kuvassa näkyvä setti maksoi arviolta 12-15 euroa eli varsin kohtuullistakin vielä. Ja ruokaluvälineistä ei tarvitse maksaa extraa vaan ne tulevat automaattisesti kaupan päälle. Kannattaisikohan Suomessa rokottaa kertakäyttöaterimista? Ainoa take awayn ongelma lieneekin siitä koituva jäte, sillä Amerikassa ei tiedetä mitä lajittelu ja kierrättäminen tarkoittavat.


Tässä kuvassa nautiskella Union Squarella ja eväät on napattu Whole Food nimisestä kaupasta. Se on kuin valtava markkina, josta löytyy jokaiselle jotakin. On hedelmiä, marjoja, salaatteja, sushia, mehuja, limsoja, keittoja jne. Olin aivan mykistynyt, kun tutkin hyllyjä, tällaisen paikan haluaisin kotini lähistölle. Vielä, kun aurinko paistoi kauniisti niin mikäpä siinä oli sitten ollessa.


Viime vuonna kävimme Brooklynissä Grimaldinisissa, joka on New Yorkin yksi suosituimmista pitserioista. Tällä kertaa bongasimme Little Italysta Lombardin, joka lienee kaupungin vanhoin pizzapaikka. Se käy "veristä" taistelua Grimaldin kanssa ja enpäs nyt tiedä kumman safkat maistuvat paremmilta. Sen voin kuitenkin sanoa, että suosittelen molempia ja kuten ilmeestä näkyy niin syöminen on aina ihanaa. Psst pieni pizza riittää kahdelle oikein hyvin.


Eräänä iltana hotellimme lähistölle oli kohonnut katumarketalue. Arvatenkin jokatoinen koju pursusi ruokaa ja valkkasin ylläolevan ihanuuden eli kanaa, riisiä ja salaattia guacamolen kera. Muistaakseni setti irtosi kympillä eli noin 8,5 euroa. Dollarin on varsin vahvoilla tällä hetkellä eli erot eivät ole kovinkaan suuret.


Ei ole New Yorkin -reissua ilman Central Parkia. Se on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. On jotenkin uskomatonta, miten miljoonakaupungin keskellä on satumaisen upea paikka. Siellä voi istua kaikessa rauhassa, ravistella kaupungin pölyt ja hiljentyä. Puisto on valtava ja sillä voi kävellä itsensä uuvuksiin. Se on täynnä upeita puita, kauniita istutuksia, järviä, patsaita, suihkulähteitä yms. Tällä kertaa olin napannut lihaisan salaatin, jossa ainekset pilkotaan kokkiveitsellä. Tämä oli muuten aika veikeä tuttavuus.


Suurin osa ajasta syötiin terveellisesti, ettei lomakiloja tulisi turhaan. Noudatin pitkälti salaattilinjaa, mutta onhan sitä pakko jättää tilaa myös burgereille. Ja kyllä ameriikan poijaat osaavat burgereita tehdäkin. Tässä Heartland Breverynaidonnäyte eli "pieni" tacoannos alkuun ja hampparit perään. Ravintola oli kivasti sisustettu ja listalta olisi löytynyt hyvä valikoima erilaisia oluita...tätäkin voi suositella lämpimästi. Hampurilaisten ystäville suosittelen myös Shake Shack ravintolaa, yksi löytyy Grand Centralin ruoka-alueelta ja kannattaa ottaa suklaapirtelö kyytipojaksi...on muuten hyvää!

Jos syöt Amerikassa ravintolassa kannattaa muistaa, että loppusummaan on lisättävä tippi. Tarjoilijoiden palkka on pieni ja sopiva tippi on noin 2 % loppusumman päälle. Suomalaisellehan tämä on outoa ja moinen meinaa useinkin unohtua. Take away mestoissa extradollarit voi suosiolla unohtaa, mutta ravintolassa tämä on ihan must eli varaa ykkösiä (yhden dollarin seteleitä) mukaasi. Tippiä jätetään myös autonkuljettajille, ovimiehille (ei kyllä jätetty, kun avattiin ite ovemme hotellilla) ja siivoojille.

-Virpi





Ei kommentteja: