keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Mistä tunnistat lempivaatteen?

Eroon turhasta projektini aikana olen miettinyt ostotottumuksiani. Haluan muuttaa vanhoja tapojani pysyvästi ja keskittyä määrän sijaan laatuun. Olisi ihanaa avata vaatekaappi, joka on täynnä pelkkiä lempivaatteita. Nythän sieltä on karsittu ne ehkä ja ok vermeet, mutta ihan jokaisen kanssa ei voida puhua suuresta rakkaustarinasta. Mistä laadun sitten tunnistaa? Onko laadukas automaattisesti yhtä kuin kallis? Ja mitä elementtejä lempivaatteessa on oltava? Kas siinäpä pulmia kerrakseen.

Jos mietin vaate-, kenkä-, laukku- ja asustevarastojani niin suosikkini ovat tyyliltään aika klassisia, hieman keskivertoa kalliimpia ja juurikin laadukkaampia kuin muu varastoni. Tosin joukossa on myös varsin edullisia perusvaatteita, jotka toimivat (mielestäni) aina. Rakastan suunnattomasti "Henkkamaukan" perustoppeja, valkoisia trikoopaitoja ja mustia pillihousuja. Kruunaan lookkini leveillä (ja lämpimillä) huiveilla, nahkasaappailla/-kengillä ja yksinkertaisilla hopeakoruilla.

Eilen tapoin aikaa kiertelemällä Tampereen kauppoja. Olikin aika kiva käydä vieraassa kaupungissa ja ottaa työmatkasta parhaat palat irti. Aloitin tourneeni Super Mukavasta, joka on aivan ihana putiikki. Siellä myydään suomalaisia designvaatteita ja Mukavan omaa mallistoa, joka on suunniteltu - sekä valmistettu Suomessa. Olen vuosia sitten ostanut samaisesta paikasta hiuspannan, jota vaalin kuin kukkaa kämmenellä.

Vaikka shoppailu ei ole tällä erää suurin missioni päätin hankkia uuden pipon. Olen nähnyt mallin Mukavan Facebook-sivuilla ja haaveillut siitä jonkin aikaa. Tuntui siltä, että rusettipipo oli kuin tehty minua varten. Se on rento, tyylikäs ja hauska, siinä muuten aika hyvä adjektiivijono lempivaatteitani kuvaamaan. Samaan sarjaan olisi kuulunut mekko ja huivi, mutta ne jäivät haaveiluasteelle. Yhtäkkiä tuntui tärkeämmältä harkita asiaa eikä haalia kaikkea kerralla mukaan. 


Jatkoin matkaani läheiseen ostoskeskukseen. Pyörin suosikkiliikkeissäni ja huomasin etten halunnut mitään...en siis yhtään mitään! Tein viikonloppuna hankintamaniaani NLP-harjoituksen, hyödyntämällä swishiä. Swishissä nykyinen tapa toimia tai mielikuva muutetaan haluttuun eli niiden paikat vaihdetaan. Olin huippuhyvässä ohjauksessa ja minuun luotiin aimo annos uskoa. Siinä kauppojen vaatevalikoimia tutkiessani tunsin muutetun mielikuvan sisälläni. Niinpä päätin kuluttaa aikaani hengailemalla hotellihuoneessa kauppojen sijaan.

Ja arvatenkin olen edelleen hurmioitunut uudesta pipostani. Koen, että se oli hyvä ostos ja hintansa väärti. Tällainen ajatus- ja käyttäytymismalli on juuri se, minkä jatkossa haluankin. Nyt on myös paljon vahvempi olo jatkoa ajatellen.

-Virpi

Ei kommentteja: