Eroon turhasta osa 4 - kirjahyllyn kimppuun

Tänään juhlittiin ensisijaisesti iskää onhan isänpäivä, mutta ehdin (onneksi) hyökkäämään myös kirjahyllyni kimppuun. Luulin vaateprojektin olevan vaikein rasti, mutta nyt löytyi vahva haastaja. Olen hamstrannut kirjoja(kin) urakalla ja totuus alkoi paljastua aika nopeasti...aivan kuten eilenkin. Siirsin kirjat ensin lattialle ja sängylle, mutta makuuhuoneesta meinasi loppua pinta-ala kesken.

Aluksi etsin lainakirjat omaan painoon, etten haaskaisi muiden omaisuutta. Seuraavaksi karsin raa'alla kädellä poistettavat kirjat. Tein oman pinon niistä, jotka haluan ehdottomasti säilyttää ja toisen niistä, joita en ole ehtinyt lukea. Tiesinhän, että mulla on lukemattomia kirjoja odottamassa, mutta määrä mykisti täysin. Oiskohan aika asettaa porttikielto Pocket Shoppiin (se on niin näppärästi Pasilan asemalla) ja Adlibris klikkauskieltoon?! Vastaan itse: kyllä kertaa kaksi!

Olen jo pidempään haaveillut ovellisesta kirjahyllystä, joka ei olisi makuuhuoneessa, kuten nykyinen. Kirjoittelin itsellenikin muistiin, että haluan pölyttömän makuuhuoneen ja valtava kirjapino on estänyt haaveen totaalisesti. Kannattaisi varmaan pyyhkiä pölyjä muualtakin kuin paljailta pinnoilta. Näppärästi napsin kuvat poistettavista teoksista ja lisäsin ne työpaikan nettikirppikselle. Sitten armotonta klikkausrumbaa Facebookissa muutama tunti ja sen lopputuloksena roudaan huomenna 45 kirjaa työkavereille. 

Koska taloyhtiön roskis on täynnä joudun hyysäämään rojuja sisällä. Onneksi suurin osa menee eteenpäin eli varsinaista roskiskamaa on suhteellisen vähän. Kodittomia kirjoja on edelleen eli seuraavaksi pitää miettiä, mitä lopuille tekisi. Suurin osa pokkareista teki kauppansa, mutta keitto- ja käsityökirjoja löytyy edelleen. KonMarin oppien mukaisesti säilytän vain rakkaimmat.

Saattaa olla, että vähän huijasin. Nythän piti karsia kirjat ja sen siis teinkin. Kirjahyllyssäni on nimittäin kaksi vetolaatikkoa ja pidin ne koskemattomina. Tiedän, että siellä on niitä "tärkeitä papereita" joita on tutkittava tarkemmin, enkä jaksanut moista. Sitten niille pitäisi löytää joku paikka, jossa ne voisivat elää sopuisasti elämänsä loppuun asti. Mutta hoidan sen, kunhan pääsen papereiden karsimisvuoroon. 

Uskaltaisinkohan väittää, että puoliväli on jo ylitetty? Lienee itsestäänselvää, että marraskuun karsimisprojektini määrät paukkuvat jatkuvasti. Tosin tällä tahdilla voi tehdä tiukkaa kuun puolivälissä. Onneksi se ei ole kuitenkaan enää se juttu. Olen siirtynyt jo korkeammille sfääreille :)

-Virpi