Matkalla järkeväksi kuluttajaksi

Olen haaveillut uudesta villakangastakista alkusyksystä lähtien. Tai tarkemmin ajateltuna jo viime vuodesta lähtien. Vanha on toki muodollisesti pätevä, mutta noin kuuden vuoden jälkeen malli ei enää miellytä ja vaihtelu lienee avainsana ostopäätöksen kypsymiselle. Elokuun alussa näin uuden unelmatakkini, johon ei sitten ollut varaa eli kauppaan jäi. Samaa vaatetta on sitten käyty jokaisella Helsingin reissulla ihastelemassa, mutta raha on aina ollut syy ostopäätöksen lykkäämiseen.

Tänään marssin päättäväisesti kauppaan, päätöstä oli kypsytelty kyllästymiseen asti ja rahakaan ei ollut este. Ja kappas oikea väri puuttui. Nopea välitsekkaus ja kyllä takin saisi tilattua netistä. Malli näytti edelleen hyvältä, mutta kääk tarkeneisiko siinä pakkasella? Nyt, kun ulkona oli talvi alkoi unelmatakkini näyttää ohuelta ja menettää hehkuansa. Koska olen, eroon turhasta projektini myötä, päättänyt oppetella järkeväksi vaatteiden hankkijaksi, alkoi todellakin epäilyttää.

Päätin kurkata vielä lempikauppaani Vilaan. Noh sieltä löytyi varteenotettava vaihtoehto, jota oli pakko kokeilla. Täysin erilainen malli miellytti kummasti silmää. Se tuntui myös lämpimältä eli pärjäisin pakkasellakin. Vanha minä ei olisi pahemmin pohtinut, mutta nyt teki tiukkaa. Harmitti vietävästi, ettei kollegani lähtenyt makutuomariksi. Äkkiä kuva ja avunpyyntö siskolle...kumpi on parempi ja kumpi järkevämpi veto. Takkia, kun ei kannata hankkia vain yhtä talvea varten.

Täytyy sanoa, että harkitseminen ja järkevän ratkaisun tekeminen tuntui vaikealta. Haluan niin oppia paremmaksi minäksi, joten paineet kasvoivat sisälläni. Pienen puntaroinnin ja siskon etäavun jälkeen päätin luopua alkuperäisestä haaveestani. Kotiin lähti siis se paksumpi, lämpimämpi ja myöskin aavistuksen kalliimpi Vilan takki. Tällaiseksi harkitsevaksi haluan/aion muuttua pysyvästi. Mutta tästä se lähtee!

-Virpi