Pitkin viikkoa olen tehnyt hengitys- ja rentoutumisharjoituksia. Olen napannut ne Fitfarmin Kukoistava minä -verkkokurssilta. Niissä ihana joogaopettaja ja hyväntahdon lähettiläs Kylli Kukk opastaa pysähtymään. Harjoitukset ovat menneet vaihtelevalla menestyksellä. Pariin otteeseen olen nukahtanut kesken kaiken, toisella kerralla se ei ollut tarkoituksena. Välillä läsnäolon vaikeus on suurin voima ja tuskastun yrittämään. Ja muutaman kerran olen onnistunut hyvin eli rentoutunut, pysähtynyt ja saanut virtaa.
Rentoutunut mieli on tavoittelun arvoinen, silloin sekä kehomme että ajatuksemme toimivat parhaiten. Sammakot pysyvät suussa, tunteet hallussa ja ympäristön havainnointi onnistuu. Lyhytkin rentoutus voi toimia valtavana voimavarana ja parantaa unen laatua. Näistä syistä olen päättänyt opetella pysähtymisen jalon taidon. Normaaliolosuhteissa se toki onnistuu, mutta tällaisten ylikierrosten aikana se vaatii harjoitusta.
Itselleni parhaimpia rentoutuskeinoja ovat kävely, luonnossa liikkuminen ja jooga. Niiden toteutus ei vain ole aina niin yksinkertaista kuin toivoisi ja tähän vuodenaikaan mukavuudenhalukin voi viedä voiton. Talvinen metsä on kaukana houkuttelevasta, vaikkei lunta vielä olisikaan. Läpikäymäni verkkokurssi on toki loistava keino rentoutua, mutta neljän viikon jälkeen harjoitteet ovat mennyttä elämää, eikä niitä saa tallennettua itselleen. On siis pohdittava jatkoa jo hyvissä ajoin.
Tutkin netistä Yoogaian-tuntitarjontaa. Se on netissä toimiva joogakoulu, jossa voit osallistua tunnille kotoa käsin. Tarjolla on live-tunteja, joissa opettaja opastaa sinua kameran välityksellä, ja tuntitallenteita. Erilaisten joogatuntien lisäksi Yoogaiasta löytyy rentoutumisharjoituksia, mindfullnesia, syvävenyttelyä ja kahvakuulaa. Tarjontaa voi kokeilla maksutta ja jatkon voi ostaa kuukauden, kolmen kuukauden ja vuoden pätkissä. Muutama ystävä on jo suositellutkin palvelua, joten verkkokurssin päätyttyä taidan ainakin testata tarjontaa. Eikä se venyttelykään kovin huonolta kuulosta.
Eilen raahauduin väsyneenä hot joogaan. Keho tuntui kankealta ja voimattomalta, se suorastaan huusi apua. Päätinkin olla itselleni armollinen. Tein kaikki liikkeet helpoimman mukaan. Keskityin pysähtymiseen, lämmöstä nauttimiseen ja itseeni. Fyysinen rasitus tuntui paikoin kovalta, mutta samanaikaisesti se helli koko kroppaa, mieltä unohtamatta. Puolentoista tunnin jälkeen olin vihdoin rauhoittunut, mieleni oli hiljentynyt ja kiitollisuus oli vahvin tunne. Illalla tunsin itseni kunnolla väsyneeksi, hiljenisin sosiaalisen median, poistuin mobiililaitteen vaikutusalueelta ja raahauduin ajoissa nukkumaan. Aamulla tunsin itseni taas omaksi itsekseni, keho oli levännyt ja mieli hiljentynyt. Viikonlopun omistan kotona hengailulle ja hidastelulle, koska haluan säilyttää tämän rentouden sisälläni.
Rentouttavaa viikonloppua,
Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti