Eilen illalla istahdin siihen tuttuakin tutumpaan paikkaan eli sohvani nurkkaan. Kääriydyin viltin syleilyyn ja istuin ihan hiljaa. Päivän duunit oli taputeltu, treenit tehty ja vatsa täynnä - voi kuinka onnellinen olotila se olikaan. Ihailin lepattavat kynttilää, joka levitti kauniit prismakuviot pöytälevylle. Päässäni pyöri yksi sana, kiitos. Mietin kuinka kiitollinen saatoinkaan olla kaikesta. Olin kiitollinen työstäni, sen tarjoamista mahdollisuuksista ja etenkin lukuisista kollegoistani. Olin kiitollinen harrastuksestani, sen myötä tulleista ihmisistä ja onnistumisen ilosta, jota olin hetkeä aiemmin kokenut. Olin kiitollinen kodistani, sen tarjoamasta turvapaikasta ja kaikesta minua ympäröivästä.
Uskon kiitoksen ja kiitollisuuden voimaan. Mitä enemmän kiität, sitä enemmän saat. Huomioi jokainen hymy ja pieninkin ilonaihe. Älä odota vain suurta ja mahtavaa, vaan löydä jokaisesta päivästä jotain. Aloita aamusi kiittämällä ja listaa onnen kulmakivet iltaisin, anna kiitoksen ympyröidä sinut. Pienen harjoittelun myötä huomaat työn kantavan hedelmää ja sisälläsi paistaa aurinko silloinkin, kun ulkona on pimeä...kokeilethan sentään?
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti