Miksi haluan järjestää paikat?

Olen jollain tavalla tottunut kaappieni kaaokseen ja omaksunut sotkuiset tapani osaksi persoonaani. Todellisuudessahan on varsinainen sisusiivoaja, joka pystyy raivon vallassa järjestämään koko kotinsa uuteen uskoon ja suhteellisen tehokkaastikin vielä. Kaikesta siitä huolimatta huomaan eläväni varsin nopeasti uuden kaaoksen keskellä, siitäkin huolimatta, että myyn, lahjoitan ja heitän roskiin. Kuinkahan monta vaatekaapin siivousprojektia olen tämän vuoden aikana läpikäynyt? Vastaus: pirun monta...liian monta.

KonMari-metodissa kehoitetaan aluksi miettimään, miksi haluat järjestää paikat. Pelkkä vastaus "haluan, että on siistiä" ei riitä. Pitää siis pohtia kunnolla, miksi haluaa tehdä täyskäännöksen. Ei muuten ihan helppo pala purtavaksi näin perjantai-iltana, mutta mietitäänpäs.

Haluan siistiä paikat, koska:

- siistissä kodissa on helpompi hengittää -> hyvinvointini lisääntyy

- haluan olla rento ja järjestys edesauttaa sitä -> eroon stressistä

- on turhaa säilöä tavaroita, joita ei käytä -> vain tarpeellinen kuuluu kotiini

- haluan eteiseni toivottavan minut (ja miksei vieraanikin) tervetulleeksi raikkaan selkeällä lookilla

- makuuhuoneen pitäisi olla rentouttava tuulahdus, jossa on helppo nukahtaa päivän päätteeksi

- olohuoneen pitäisi olla kauttaaltaan viihtyisä, eikä kätkeä mörköjä sisälleen

- keittiö tulisi olla kokkausta eikä aarreleikkejä varten -> no more karttoja kissanhoitajille

- pystyisin järkevöittämään rahankäyttöäni, kun tiedän mitä minulla on ja mitä ihan oikeasti tarvitsen -> järkevä kuluttaja

- haluan ostaa vaatteita, jotka ovat laadukkaita ja sopivat kaikkeen "mix and match" -> rahaa säästöön.

Kirjan mukaan tavarat tulisi järjestää kerralla eikä yksitellen. Voisinkohan jatkaa lomaani viikolla ja käyttää urakkaan ensi viikon? Tämä pistää ihan oikeasti miettimään, mikä on tärkeää ja mikä turhaa. Ohjeiden mukaan tulisi järjestys taikoa esiin lajin eikä sijainnin mukaan. Voisin siis hyökätä vaikkapa kirjojen, lehtien, astioiden tai vaatteiden kimppuun. Ja minähän olen edennyt aina laatikko tai huone kerrallaan...hmm tämänkö takia se on mennyt mönkään?

Tiedän jo nyt, että luopumista on opeteltava kipuun asti. Välillä jonkun tavaran heittäminen on vain ihan mahdotonta ja melkein viiltää sydäntä. Pitäisi vaan päästää irti ihan kivasta ja jättää vain se ihana. Karsittavaa roinaa on niin paljon, että joudun ehkäpä tekemään urakan pariin otteeseen eli ensin luopumaan ja toisella kertaa järjestelemään. Alkaa muuten hikikarpalot vieriä pelkästä ajatuksesta. 

Yritän nyt maalailla haavekuvan silmiini, käyttää energiaa tavoitteen määrittelyyn ja päättää, mistä ja milloin aloitan. Yksi asia on kuitenkin selvääkin selvempi, aion nimittäin hoitaa homman maaliin. Teen sen vaikka kymmenen kertaa, mutta uutta vuotta vastaanotetaan ihan uudessa lookissa. Tämä koti on pian upeampi kuin koskaan aiemmin.

-Virpi