Pieni tauko antoi riittävästi aikaa miettiä, mikä rooli Facebookilla on elämässäni. Olen pitänyt sitä aikuisten hiekkalaatikkona, mahdollisuutena leikkiä. Vetelen harvoin poroja nokkaan kenenkään sanomisista ja pyrin kirjoittamaan kommenttini pilke silmäkulmassa, itselleni nauraen. Nyt naamakirja tuntuu paljon turhemmalta kuin ennen. Lakkoni päätyttyä olen kirjautunut sovellukseen vain kerran päivässä, sen tiuhempaan tahtiin ei ole ollut syytä.
Tuntuu siltä, että hillitympi käyttö on viisasta ja sopii minulle. Olen herkistynyt ärsykkeille ja nyt pystyn keskittymään paremmin muuhun elämään, mikä on hyvä...eihän kenenkään elämä ole Facebookissa. Vai onko? On helpompaa olla läsnä töissä, tapaamalleni ihmisille ja mikä tärkeintä itselleni. Ja mitä harvemmin someen eksyy sitä enemmän siellä on sisältöä, koska suurin osa on turhaa.
Suosittelen siis testaamaan lakkoa ja miettimään miten se vaikuttaa. Haluatko olla aina tavoitettavissa vai ainoastaan satunnaisesti? Voisiko somekuuri rauhoittaa sinua vai aiheuttaa liiallista riippuvuutta? Mitähän me teimmekään ennen somea?
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti