Vau, mikä Vaasa!

Keskiviikkona pakkasin kamani, viimeistelin valmennusvetoni ja suuntasin Vaasaan. Etukäteen hämmästelin, miksi ihmeessä olin buukannut työreissun juuri ennen lomaani. Sinne kun matkustaakin melkein ikuisuuden ja ahteri ehtii puutumaan moneen kertaan ennen perille pääsyä. Miksen sallinut itselleni loivaa laskua lomaan, vaan lupauduin valmentamaan? Siksi, että Vaasa, ja mahdollisuus päästä hieman erilaisen yleisön eteen kuin normaalisti, veti puoleensa. Loivat lomalle lähdöt hiiteen ja täyttä vauhtia eteenpäin!

Viestinnästä ja etenkin kirjallisesta viestinnästä on tullut lempilapseni. Olen pohtinut pääni puhki, miltä yrityksemme näyttää asiakkaidemme silmissä sähköpostissa. Sähköposti, kun on rynninyt meidän arkeen, mutta harvoin puhutaan mitä ja miten tulisi kirjoittaa. Olen myös kokenut, että minulla on mahdollisuus puhua aiheen puolesta ja luojan kiitos kutsuja on sadellut, toivottavasti satelee jatkossakin. 

Vastassa oli uuden uutukainen tiimi, jossa oli kymmenen raudankovaa ammattilaista, valmiina imemään tietoa. Todellisuudessa valmentaja ei ole porukan viisain ja on yhtä lailla oppimassa kuten muutkin. Hänellä ei ole ainoita oikeita vastauksia, vaan hän toimii jonkinlaisena suunnannäyttäjänä, eräänlaisena majakkana. Vaikka coachi seisoisi päällään ei tilaisuus onnistu, jos porukka ei lähde mukaan. Ja hei vaasalaiset antoivat niin paljon, enemmän kuin osasin odottakaan, joten mikäs siinä on tahtipuikkoa heilutellessa.

En voi lakata hämmästelemättä, miten paljon virtaa ihmisistä, keskusteluista ja yhdessä tekemisestä voi saadakaan. Aidot kontaktit ovat parasta, mitä meillä on, joten läsnäolo on se juttu mihin kannattaa pyrkiä. Aivan kuin olisin saanut samalla monta uutta sielunkumppania, toivottavasti sainkin. Siinä töiden lomassa, kun pohdittiin elämää, puhuttiin henkeviä ja hörhöiltiin. Töitä ei siis kannata tehdä ryppyotsaisesti vaan pilke silmäkulmassa, totesimme yhdessä, ettei vakavuus auttaisi lainkaan. Vetovoiman laki oli vienyt minut Pohjanmaalle ja suorastaan anelin, että saisin tulla takaisin. Mitä ilmeisemmin olen tervetullut :)

Innostusta ja euforiaa säteillessäni väsymys oli kaikonnut. Vaikka loma kolkutteli takaraivossa se ei vienyt huomiota, vaan pysytteli kiltisti takavasemmalla. Ehkäpä välttelen niitä loivia lomalle lähtöjä jatkossakin, sillä onhan se mukavampi irtautua arjesta hurmoksessa kuin laiskan pulskeasti löntystellen. Tuntui, että koko kaupunki hymyili minulle (ja minä sille), jopa take away kahvi väläytti ihanan smailin ja saatteli minut toimistolle. Vetovoiman laki toimii siten, että anna maailmalle sitä, mitä haluat maailman tarjoavan sinulle.

Joten kiitos Vaasa ja ihanat vaasalaiset kollegani. Seuraavat kaksi viikkoa keskityn lomailuun, reissaamiseen, akkujen lataamiseen, maiseman vaihdokseen, uusiin kokemuksiin, shoppailuun, lukemiseen jne.

-Virpi