Olen yksi niistä, jonka tapaa vain harvoin ilman meikkiä. Tykkään meikata ja myöskin laittautua. Teen sen hyvin automaattisesti ja ennemminkin itseni kuin muiden takia. Tosin olen huomannut, että ajatuskin luonnollisena lähtemisestä vaikkapa kauppaan on alkanut tuntua vaikealta. Kun tässä on tullut pohdittua syntyjä syviä ja mietittyä itsensä hyväksymistä ihan sellaisenaan on tämäkin ollut syynissä. Jos viime viikonloppuna lakkoilun Facebookista niin nyt päätin elää meikittömänä. Mitähän sitä ensi viikonlopulle keksisi? Lauantaina ohjelmassa oli hot joogaa ja tuntui jo tyhmältä paklata itseään. Niinpä lähdin kaupungillekin täysin naturellina. Vetäsin vielä uudet lempikenkäni eli kumpparit jalkaan, koska ne on niin ihanat ja hyvät jalassa. Kun ei sada niin pitää saapastella muuten vain.
Minunlaiselle tällainen siedätyshoito on välistä hyväksi. On hyvä huomata, että meikittömyys ei ole muille ongelma. Kaupungin vilinässä sitä hukkuu joukkoon, etenkin jos samanaikaisesti porukka möykkää puolesta ja vastaan pakolaistilanteen suhteen. Ja siinä on hyvä todeta itsekseen, että riitän itselleni juuri tällaisena. Paras asia, minkä kasvoilleen voi laittaa on hymy, eikä muuten maksa mitään.
Päälle vielä lempeää hot joogaa @leticin uudella joogasalilla...mmm mahtavaa. Poikkeuksellisesti pääsin viikon aikana kahdesti joogaamaan ja kerran pilatekseen. Kehoa ja mieltä on siis huollettu kunnolla. Täytyy sanoa, että tahdin hidastaminen, rentouteen pyrkiminen ja itsensä kuuntelu on aika mahtavaa. Matka, joka tämän eteen on tehty on selvästi kannattanut.
-Virpi
PS: Meikittömyys oli aika helppo nakki ja tuntui ennemmin luonnolliselta kuin suurelta ponnistukselta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti