Normista poiketen olen käynyt vajaassa viikossa jo kahdesti teatterissa. Lauantaina ohjelmassa oli #halko ja tänään Huovisen erikoiset. Halko oli hieman tavallisesta poikkeava esitys, ensi-ilta ja loppunäytös samalla kertaa. Esitystä oli aloitettu harjoittelemaan maanantaina ja esirippu aukesi kuusi päivää myöhemmin. Palasimme ajassa taaksepäin ja katselimme television tarjontaa 12.9.2001 eli päivä WTC iskujen jälkeen. Yleisö sai vaihtaa kanavaa lennosta ja aikamoiseksi kanavasurffailuksi se menikin.
Ykköseltä tuli uutiset, jossa haastateltiin vuoroin studioon saapuneita asiantuntijoita ja vuoroin otettiin yhteys Yhdysvaltoihin. Kakkosella oli käynnissä eduskunnan täysistunto, kolmosella koko kansan suosikki eli Salkkarit. Nelonen taas esitti sitcom sarjaa Will ja Grace. Näyttelijät lukivat vuorosanojaan pääsääntöisesti papereista ja kirjaimellisesti juoksivat yleisön vaihtaessa kanavaa. Halko oli osoitus siitä, että teatterin ei tarvitse olla aina loppuun asti hiottua. Hauskuus syntyi tarinoiden lisäksi tilanteista. Suorastaan nerokasta ja vieläpä huikeaan hintaan eli vaivaiset viisi euroa per lärvi. Psst halko tulee uudestaan marraskuun puolivälissä.
Tänään Ilkka Heiskanen tulkitsi Huovisen tekstejä. Pohdimme ystäväni kanssa, että saatoimme olla (kerrankin) liian nuoria, sillä kaikkien tarinoiden syvällisin olemus ei auennut meille. Nautin silti suunnattomasti näyttelijäsuorituksesta. On valtava lahja pitää näyttämö yksin hallussa. Heiskanen on myös äärimmäisen lahjakas käyttämään kehoaan ja ilmeitään tulkinnassa. Voisin kuvitella, että moinen suoritus käy työstä ja vastaa aikamoista urheilusuoritusta.
Välillä on hyvä sivistää itseään hakeutumalla kulttuurin pariin. Se katkaisee arjen ja tuo vähän extraa elämään. Aion suunnata Jukoon vielä pariin otteeseen ennen vuoden vaihdetta. Toivon, että tämä persoonallinen teatteri houkuttelee paikalle runsain mitoin muitakin. Nähdäänkö siis siellä?
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti