Kirjavinkki: Tahdonvoiman käyttöohje

Innokkaana lukijana uskon, että kirjat jättävät jälkensä lukijoihin. Ne, jotka löytävät tiensä sydämeemme jäävät myös elämään mieleen. Niitä haluaa myös suositella koko lähipiirille. Itse huomaan myös pitäväni pienimuotoisia luentoja näistä aiheista. Olen monesti niin innostunut aiheesta, että taidan unohtaa kiinnostaako ystäviäni kuunnella referointiani. Ehkäpä nuo lähimmät ovat tapoihini tottuneet ja antavat joinain anteeksi, onhan niillä kuitenkin hyvä tarkoitus.

Ahmin Frank Martelan teoksen Tahdonvoiman käyttöohje suhteellisen nopeasti. Se oli painavaa iltalukemista, mutta kuitenkin niin koukuttavaa, että parina iltana laskin kirjan käsistäni vasta, kun silmät painuivat pakosti kiinni. Martelan tyyli kertoa tahdonvoimasta on innostunut. Asiaa perustellaan tieteellisillä faktoilla, mutta rivien välissä on kujeilevan positiivinen sävy. Pääsemme siis jälleen siihen, että asenne ja etenkin positiivinen sellainen kantaa pitkälle.

Riittäisikö tahdonvoimasi vastustamaan näitä herkkuja?

Kirjassa tahdonvoimaa pidetään lihaksena, joka väsyy liiasta tekemisestä ja kehittyy levossa. Jokainen kuntosaliharjoittelija tietää, että treenaaminen on tarkkaa. Kannattaa siis miettiä, kuinka usein ja missä tilanteissa tahdonvoimaasi käytät. Et voi paahtaa sata lasissa jatkuvasti ja muiden olosuhteiden järkkyessä pelkkä tahdon lujuus ei riitä. Sinun on siis syötävä hyvin, nukuttava tarpeeksi ja tehtävä olosuhteet suotuisiksi. Mitä enemmän kirjoitan sitä paremmin huomaan etten ole oikea henkilö selittämään Martelan tarjoilemaa ajatusmaailmaa. Kannattaa siis itse lukea ja pureksia sanoma omaan arkeen sopivaksi :)

Noudatin kirjan tänään oppeja, jotta pääsin aamutreeneihin. Kesäloman jälkeen pelkkä ajatus CrossFit salille lähtemisestä aamulla on ollut puistattava ajatus. Tällä viikolla se tuntui kuitenkin olevan ainoa mahdollisuus, toinen vaihtoehto oli treenivapaa, joka ei myöskään miellyttänyt. Oli siis valittava kahdesta pahasta parempi vaihtoehto. Jotta lähteminen olisi helpompaa pyysin ystävääni hakemaan minut, koska siten peruminen olisi vaikeampaa. Kun tiesin, että minua odottaa kyyti oli lähteminen melkein helppoa. Ja voi mikä onnistumisen riemu minut valtasikaan, kun syksyn eka aamutreeni tuli tehdyksi. Nyt, kun kynnys on ylitetty, on seuraava askel huomattavasti helpompi.

-Virpi

PS: Blogissa on uusi look, mitäs pidätte? Se ei ole vielä täysin toiveitteni mukainen eli pieniä muutoksia tulee vielä. Mutta eikös se ole kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua jo tällaisenaan?