Kiiltävä asfaltti ja viimeiset auringonsäteet

Aamulla tuntui taas siltä, että päivä on hyvä käynnistää lenkkeilemällä. Karistin unihiekat kiertämällä läheisen järven, venyttelemällä aamu-usvassa ja nautimalla hiljaisuudesta. Ilma oli vielä lämmin, mutta syksyn kosteus tuntui ilmassa, pian se muuttuu kylmyydeksi. Asfaltti kiilteli yön jäljiltä ja päivä alkoi kirkastua. Mikä ihana keino käynnistää aamu ja hyvää vastapainoa istumisen täyttävään työarkeen. Pieni sydämenmuotoinen lehti muistutti minua maailman tärkeimmästä asiasta...kaikki paitsi rakkaus on turhaa.

Työpäivän jälkeen kirmasin uudestaan lenkille. Aurinko pinnisteli vielä viimeisillävoimillaan ja maalasi puiden latvat, ilma täyttyi väreistä. Yritin kohottaa kasvoni valoon ja saalistaa säteitä säästöön sekä vangita niitä kameralla. Voi, kun ne lämmittäisivät silloinkin, kun päivä ei enää valkene ja aurinko on vain kaukainen muisto. Onneksi meillä on nämä hetket käytettävissä, nautitaan siis niistä.

Olen kiitollinen tästä syksystä. Se on saanut minut pysähtymään, miettimään syntyjä syviä, kävelemään ja nauttimaan luonnosta. Olen yhtäaikaisesti inspiroitunut ja innostunut, luopunut stressistä ja liiasta kontrollista. Rakastunut elämään ja pieniin hetkiin, on ne sitten sydämiä asfaltissa tai aurinkoa puiden lomassa. Kiitos!

-Virpi