Halusin testata itseäni ja jumpata aivojani, koska kunnon hikijumppaan olin liian väsynyt. Toisaalta pistämme ajatuksemme harvoin koetukselle, joten niinpä asetin itseni uuden haasteen äärelle. Tartuin eilen illalla kynään vasemmalla kädellä ja aloin kirjoittamaan etunimeäni. Olen siis oikeakätinen ja tällaisen syvälle juurtuneen toiminnan muuttaminen vaatii kovaa pinnistelyä. Vaikka kuinka tein parhaani ei teksti muuttunut paremmaksi ja lyhyen treenin jälkeen huomasin väsyväni, käteen sattui ja jälki turhautti. Tältäkö se kirjoittamaan opettelu tuntuu ekaluokkalaisesta?
Aamulla jatkoin harjoituksia ja mietin kuinka kauan projektia pitäisi jatkaa, että pahin haparointi olisi poissa. Kahvin lomassa testasin vasurini väritystaitoja. Ei muuten ollut sekään helppoa. Kynä pysyi hädintuskin kädessä ja viivojen sisäpuolella pysyminen teki tiukkaa. Innostuin silti testaamaan rajojani ja kaikkia aamutoimia hoitaessani pyrin käyttämään oikean käden sijaan vasenta. Kannattaa muuten kokeilla, sillä mistäs sitä tietää vaikka jonain päivänä loukkaisi sen paremman puolen ja joutuisi pakosti vaihtamaan kättä. Toivon, ettei universumi ala pilailla kanssani, vaikka olenkin vaihtanut hetkellisesti puolta :)
Mielenkiintoisin näkökulma näin valmentajana työskentelevälle tässä on pohtia juurikin uuden oppimista tai lähinnä vanhan toimintamallin muokkaamista. Kierrän tällä hetkellä puhumassa kirjallisesta viestinnästä ja kuinka sähköposti jättää jäljen yritykseltä asiakkaalle. Kun asia on mustaa valkoisella se on merkittävä osa asiakaskokemusta. Asia, johon pysähdymme vain harvoin. Monien valmennettavien kohdalla olen huomannut, että uusi näkökulma toki ostetaan, mutta sen juurruttaminen arkeen ei tapahdu yhden valmennuksen avulla. Voisinko siis ymmärtää hassun kokeiluni ansiosta kohdeyleisöäni paremmin? Voisinko löytää tästä jotain, joka tekee minusta paremman valmentajan kuin nyt?
Riko rajojasi, kyseenalaista tapojasi ja luo halutusta mallista toimiva palanen arkeesi.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti