Puhutaanpas rahasta

Alkuvuodesta kirjoittelin paljonkin raha-asioistani. Opettelin säästäväiseksi, pidin kirjaa menoistani, tein kuukausibudjetteja, käytin vain käteistä ja olin vaatteiden ostokiellossa. Sitten piina päättyi, uusin vaatevarastoani, palasin pankkikortin höylääjäksi ja niin edelleen. Olen tietoisesti jättänyt aiheen taka-alalle ja pitänyt siitä mediahiljaisuutta, totuus ei ole ollut katseen kestävää sorttia :)

Jossain kohdassa huomasin budjetoinnin ja seuraamisen ahdistavan. Se ei ollut minulle tyypillistä ja rajoitti persoonaani liikaa. Spontaani puoleni joutui pidättymään liikaa. Niin hassua kuin se onkin huomasin kärsiväni järkevyydestä. Keväällä ja kesällä päätin keskittyä elämiseen ja luopua liiallisesta säännöstelystä. Nautin myös suunnattomasti, kun tein vaatehankintoja ja oli taas jotain uutta ja ihanaa. Ei kai se väärin ole, jos rakastaa kauniita asioita? Rahaa paloi, tuli mentyä ja tehtyä. Oli muuten kivaa, että seuraavaa kesää odotellessa.

Uusi rahapussi, on se aika ihana <3

Nyt kun kauan odotettu shoppailureissu New Yorkiin lähestyy alkaa mietityttää. Miksi olin näin ajattelematon? Olisinko voinut säästää enemmän? Olisin. Tuleeko tästä nyt harmia? Ehkä vähän, mutta maailma ei kaadu siihen. Niinpä niin, viimeiset viikot pitää elää ihmisiksi, jotta matkaan voi lähteä hyvillä mielin. Olen siis palannut käteisen käyttäjäksi, jotta hahmottaisin tilannetta paremmin kuin korttimaksajana. No okei lennot, lentokenttäkuljetus hotellille, liput NBA matsiin ja - Broadwaylle on maksettu, dollareita tilattu ja muutama satanen säästössä. Eli täydellinen katastrofi on vältetty, mutta (raha-)asiat voisivat olla paremmallakin tolalla. Kadunko? No joo, tai en, tai ehkä vähän, tai en tiedä. Ota tästä nyt taas selvää.

En siis oppinut kertaheitolla säästäväiseksi talousneroksi. Menikö kaikki siis hukkaan? No ei, sillä yhden asian olen sentään oppinut ja siitä olen ylpeä. Jos johonkin hankintaan ei ole rahaa, olen ilman. Visa on vain työmatkoja, yksittäisiä nettitilauksia ja ulkomaanmatkoja varten. Sillä ei osteta yhtään ihanaa vaatetta, kenkiä tai ruokaa, kun tili on tyhjä (ellei jopa miinuksella), ei vaikka kuinka harmittaisi. Niin ja joskus muuten harmittaa ja tekisi mieli lipsua. Tililläni on siis ollut rahaa vähintään ruokaan päivää ennen palkkapäivää.

Kunhan jenkkilä on koluttu ja sen aiheuttamat menoerät kuitattu aion taas säästää. Lihotan vielä säästötiliäni ja etenen projektini kanssa, tähtään uuteen nousuun. Menee se raha sitten seuraavaan matkaan, itsensä sivistämiseen tai ihan mihin tahansa, mutta jemmaan sitä hieman. Visakierteeseen en enää usko ajatuvani ja osamaksujakin harrastan vain pakollisissa hankinnoissa, joista jääkaapin uusiminen on oiva esimerkki. Jos olen hieman harhaillut, menen sentään oikeaan suuntaan.

-Virpi