Pääsin tänään elämäni parhaimmalle kielioppikurssille. Paiskittiin hommia oikeinkirjoituksen parissa puoli päivää, eikä ehditty raapaista kuin pintaa. Puhuimme isoista ja pienistä kirjaimista, yhdyssanoista sekä sanaliitoista. Kouluttaja oli niin innostunut aiheesta, että ensimmäistä kertaa minäkin rakastuin kielioppiin ja arvostukseni suomen kieltä kohtaan nousi potenssiin kymmenen. Täytyy myös todeta, että ammattitaito ja innostus ovat lyömätön yhdistelmä.
Tekstipajan jälkeen olin pyörällä päästäni. Kirjoittaminen ei ole sittenkään niin helppoa kuin olen luullut. Meillä on käsissämme kieli, joka vilisee sääntöjä ja välillä korva kuulee omiaan. Haasteista huolimatta meidän pitäisi vaalia kieltämme. On surullista, että some, whatsapp-kulttuuri ja nykypäivä yleisestikin köyhdyttää kieltämme. Esimerkiksi Facebook vilisee kirjoitusvirheitä niin paljon, että minäkin meinaan polttaa päreeni. Tekisi usein mieli vinkata yhdyssanoista ja muistuttaa yksinkertaisimmista pilkkusäännöistä. En väitä olevani kieliguru itsekään (tänään huomasin sen aika karulla tavalla) mutta yritän ja ponnistelen kovasti oppiakseni. Aion vielä tankata säännöt niin hyvin takaraivooni, että voin viilata pilkkua oikein urakalla :)
Jos kirjoitat työksesi vaikkapa asiakkaille sähköpostia, oletko saanut siitä palautetta esimieheltäsi? Varsin harva "sähköpostin orja" saa palautetta kirjoittamistaan viesteistä. Usein myös oletetaan, että jokainen osaa kirjoittaa, eikä aiheesta pidetä koulutuksia. Maailma sähköistyy kovaa vauhtia, asioita hoidetaan yhä useammin kirjoittamalla eikä perinteisesti keskustellen. Siksi kirjoittamiseen pitäisi kiinnittää huomiota, jäähän tekstistä aina pysyvä jälki - mustaa valkoisella. Joten tule mukaan talkoisiin, vaalitaan kaunista kieltämme, kiinnitetään huomiota oikeinkirjoitukseen, ripotellaan pisteitä ja pilkkuja sopiviin väleihin.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti