Voiko onnea ostaa?

Varsin usein ajattelemme, että rahalla ja onnella on jotain tekemistä toistensa kanssa. Onhan se totta, että raha helpottaa/mahdollistaa asioita ja hetkellisesti lisää onnellisuutta, mutta todellinen onni tulee aineettomista asioista. Muutenhan kaikki rikkaat olisivat jatkuvasti onnensa kukkuloilla, mutta vaikkapa Hollywood julkimoita seuratessa tulee melkein sääli. Luulen, että kun rahaa on liikaa mikään ei oikein tunnu miltään ja yltäkylläisyys muuttuukin tyhjyydeksi. Onneksi ei ole tarvinnut omakohtaisesti kokea :)

Rahalla voi toki ostaa kaikkea kivaa ja mitä enemmän rahaa on, sitä isompia ja hienompia asioita voi hankkia. Voi ostaa vaatteita, kenkiä, laukkuja, huonekaluja, taloja, autoja...lista on loputon ja kyllä minäkin olen mestari haluamaan. Mutta yksikään tavara ei tee onnelliseksi tai ainoastaan hetkeksi, sillä materia on aina vain materiaa, se ei rakasta sinua takaisin. Ainoa keino ostaa onnea ja rakkautta on hankkia eläin, joka kulkee vierelläsi ja jakaa arkesi. Oma maailmani mullistui elokuussa, kun sain nelijalkaisen kämppäkaverini Hampun.

Hamppu on pian nelivuotias kissa, joka joutui muuttokierteeseen perheessä ilmenneen allergian takia. Se joutui lopulta vaihtamaan kotia kolmesti ja koki muutenkin kovia, joten luottamus ihmiseen ei ollut korkealla. Ensimmäisten päivien aikana makoilin tuntikausia lattianrajassa ja lepertelin uudelle ystävälleni. Ainoa vaan, että olin alussa osapuolista ainoa, joka halusi tutustua. Päivä päivältä tapahtui edistystä ja kuukauden kuluttua aloimme olla jo kavereita. Muutto aiheutti pikkumiehessä stressiä ja niinpä haisevilta vahingoilta ei vältytty. Taisin seota laskuissa, kuinka monesti sohvan päälliset tuli pestyä...onneksi kohteeksi joutui se huonompi sohva, jossa on irrotettavat päälliset.

Nyt puoli vuotta myöhemmin elämä on asettunut uomiinsa. Meillä molemmilla on omat rutiinimme ja tietyistä säännöistä käydään yhä kädenvääntöä. Joka päivä saan seurata, kuinka kissani on asettunut kodiksi ja miten onnellisesti se hymyilee, Hampu on tullut jäädäkseen. Nyt kipeänä ollessani olen tajunnut lopullisesti kuinka hyvän tiimin muodostamme. Päiväuniseura kehräysten kera on takuuvarmaa, saan pieniä hellyyden osoituksia ja tiedän etten ole yksin, eräs pitää minusta huolta tyylillään.

Ennen kuin lähdet hankkimaan omaa nelijalkaista niin mieti. Kissa voi elää parikymmentä vuotta ja koira rodusta riippuen 8-14 vuotta. Sen lisäksi ne muuttavat elämääsi paljon, etkä pysty juuri koskaan poistumaan kotoa ilman huonoa omatuntoa. Harkitse myös ottaisitko pennun sijaan "käytetyn" koiran/kissan, joka ansaitsee yhtä lailla tulla rakastetuksi. Hyvä paikka kissakaipuun sammuttamiseen on www.kissojenkatastrofiyhdistys.net.

-Virpi & Hamppu