#TGIM

Pienenä keräilin serkkuni kanssa Karvis sarjakuvia eli leikeltiin sanomalehdestä ja liimattiin vihkoon. Muistan vieläkin, kuinka ihmettelin maanantai-strippejä, kun Karvinen musertui maanantain alle. Ajatus konkretisoitui vasta aikuisiässä ja hypättyäni työelämän pyörteisiin. Pakko myöntää, että Karvisen kohtalo on joskus osunut kohdalle, mutta eihän se niin kuuluisi mennä, eihän? Yksittäiset Murphyn laki päivät toki sallitaan, mutta se ei saisi olla sääntö vaan poikkeus.

Sosiaalisessa mediassa ja etenkin Twitterissä on alkanut leviämään hästäg #TGIM eli Thank God It's Monday. Siihen sisältyy mielestäni positiivista energiaa ja tervehenkistä ajattelua. Kuinka viikko voi olla pilalla, jos se ei ole ehtinyt kunnolla alkaakaan? Jos työviikon aloitus on niin vastenmielistä niin pitäisikö asialle tehdä jotain? Vai onko todellakinniin, että yksi päivä on aina sinua vastaan? On aika surullista jos elämä on ainaista viikonlopun odotusta, sillä työ nielee valtaosan vapaa-ajastamme. Eikö olisi siten kiva jos siellä viihtyisi ja voisi vaikkapa pitää siitä mitä tekee? Urbaanilegendan mukaan työpaikoilla saa myös nauraa.

Koska oma viikonloppu täyttyi kotoilusta ja höyhenistä oli kiva päästä ihmisten ilmoille sekä työmatkalle. Kiirehdin juna-asemalle, mutta ehdin näkemään InterCityn takavalot sekä todeta VR:n olevan ajoissa, minä sen sijaan olin mokannut. Koska asiasta ei voinut syyttää muita kuin itseään päätin odottaa seuraavaa kyytiä kaikessa rauhassa, kiukuttelu ei olisi muuttanut tilannetta tai no se olisi edesauttanut maanantaimasennukseen. Toisaalta tiesin ehtiväni aamun palaveriin seuraavallakin kyydillä, joten mikäpä siinä oli hetkinen seisoskellessa, me nykyajan ihmisethän istumme muutenkin liikaa :)

Viikko käynnistyi mahtavalla workshopilla valmennusyksikön kanssa, joten hyvä fiilikseni kasvoi entisestään. On todella antoisaa, kun voi hetkeksi pysähtyä, vaihtaa ajatuksia ja miettiä asioista eri näkökulmista. Kannatti reissata isolle kirkolle, vaikka päivä venyisi auttamatta välimatkojen takia. Sivutuotteena kun oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja verkostoituu huomaamattaan. Voisikohan viikkoa paremmin aloittaakaan kuin sparraamalla muiden kanssa? Taidettiin olla kaikki yhtä hymyä, kun siirryimme kukin seuraaviin haasteisiin. 

Ennen seuraavaa koitosta ehdin hyvin valmistautua päivän tärkeimpään tehtävään eli koulutussettiin, jonka parissa painetaan seuraavat pari viikkoa. Ensimmäinen veto on aina jännittävin, joten listasin paperille mitä haluan viestiä ja mitä onnistuminen vaatisi. Tsemppasin itseni iskuun lataamalla Spotifyhin muutaman asennebiisin ja sitten mentiin. Yritin myös muistella edellisen viikon esiintymistaidon kurssilla käytyjä asioita ja tehdä asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Ei se nyt ihan oppikirjan mukaan mennyt eikä hiponut täydellisyyttä, mutta show on käynnistetty!

Kotimatkalla pyörittelin mielessäni koko päivän antia hymyssä suin. Viikko käynnistyi mitä parhaimmalla tavalla, oikeastaan paremmin kuin toivoinkaan. On turha jäädä vellomaan omiin virheisiinsä, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä elämässä voi kelata taaksepäin tai editoida jälkikäteen. Tärkeintä on se, että tietää tehneensä parhaansa ja rakkaudesta lajiin. Ajatelkaapa miltä se olisi kuulostanut, jos rivien välistä olisi kuulunut pääviestinä ajatus siitä, että "maanantai on ihan tyhmä".

Löytyykö sinun kalenterista hyviä maanantaipäiviä? Onko elämäsi pelkkää perjantaikaipuuta? Tykkäätkö arjesta ja pystyt nauttimaan myös harmaista hetkistä vai lasketko vain lomakamman piikkejä? Joskus on hyvä herätellä itseään jos huomaa, että jalassa on turhan raskaat saapikkaat.

-Virpi

PS: Blogi on muuten sujahtanut Facebookiin eli jos naamakirja kuuluu aluevaltauksiisi niin saa tykätä. Sivulla jaan uusimmat blogilinkit, saatan lisäillä muutaman kuvankin välistä ja päivitellä lyhyesti kuulumisia. Muuten homma jatkuu ihan yhtä amatöörimäisellä linjalla eli ajatusten rustailu on harrastus sekä keino pitää sisäinen känkkäränkkä loitolla :)