Langetin itseni 3 kuukauden vaatteiden ostokieltoon. Mukaan lähti muutama kaveri tsemppiavuksi ja se tuleekin tarpeeseen, sillä minä nyt vaan rakastan vaatteita, niiden hiplaamista ja ostamista. Vuosien varrella olen myös kehittynyt hyväksi (teko)syiden keksijäksi eli täältä pesee jos et omasta takaa keksi mitään sopivaa. Muutaman porsaanreijän kehitin, sillä oma kisa ja omat säännöt. Kaikki muut saivat ostaa alusvaatteita, itselläni on niitäkin liikaa, hyvät kengät saa ostaa (olen oikeasti kranttu kenkien suhteen eli jos täydelliset tulee vastaan niin ostan ne varmasti) ja mustat pillihousut saa hankkia, koska ne on basic-pukeutumista sekä toimivat kaiken kanssa sekä kaikkialla. Tavoitteena oli silti yrittää vältellä housukiusausta, kengät melkein päätinkin hankkia.
Jokainen kulutettu euro on kirjattu ylös ja suurin osa hankinnoista on tehty käteisellä. En siis aio käyttää jatkossa ystävääni Visaa, muuta kuin ulkomailla ja työmatkoilla sekä satunnaisissa nettihankinnoissa. Sen lisäksi tavallinen pankkikorttihöyläyskin on minimissä. Olen myös analysoinut omia kulutustottumuksiani ja vaatekiellon lisäksi yritän vältellä pokkareiden ostamista. Tutustumiskäynti kirjastoon on tehty ja pari kertaa sivuutettu lempikauppa eli Pocket Shop ilman kiusauksia. Ruokaostokset pyrin suunnittelemaan tarkasti ja käytän sitä tutkitusti halvinta eli Lidliä.
Alkuperäinen taloudellisuustavoite (kirjaan kaikki ostokset ylös ja teen yhteenvedon aina kuun lopussa) on kolme kuukautta, kuten shoppailukieltokin, mutta luulen homman jatkuvan huhtikuussa. Pinttyneiden tapojen muuttaminen ei ole nimittäin helppoa ja rahaa pitäisi saada iso tukku säästöön, jotta saan rahoitettua mm sisustusjuttuja, pari ulkomaanmatkaa, golfin pelioikeuden ja vuoden 2015 päättymisen siten, että säästötili on nimensä veroinen. Paljon asioita, mutta järkevällä suunnittelulla kaikein pitäisi olla toteutettavissa, oon nääs vähän laskeskellut tätä :)
Okei katsotaanpa miltä tilanne tänä aamuna näytti:
- ruokamenot 293,05 €
- apteekki 71,03 €
- bensa 85 €
- ravintolat & kahvilat 64,80 €
- kampaaja 90 €
- kengät 209 €
- muut 267,63 €
Yhteensä: 1080,51 €
Ja sitten kootut selitykset, summa tuntui nimittäin aika kovalta. Ainoa mihin olen tyytyväinen niin ruokamenot ja siinäkin on yksi "kävin kipeänä kaupassa enkä vieläkään tajua minne 35 euroa kadotin" reissu. Apteekkiin paloi iso summa, mutta juu pakolliset hankinnat & flunssalääkkeet, alkais muuten olemaan särkylääkkeet taas finaalissa. Helmikuussa tämä kohta pitäisi kaiken järjen mukaan olla ainakin puolet pienempi. Bensaan kulutettu summa on normaalista tuplat, koska ajelin työreissun Jyväskylään ja pistin tankin täyteen, kun isukin autoa lainasin. Sain rahat käytännössä takaisin matkakuluina eli tuo on plus miinus nolla.
Yksi kompastuskiveni onkin ravintolat ja kahvilat, koska ne tuovat ripauksen luksusta arkeen ja myös reissaan työni puolesta. Kävin syömässä ulkona neljä kertaa ja pari kertaa kahvilla. Summa on suhteellisen pieni, koska työmatkoilla olen hyödyntänyt S-Cardia, jolla saa 12 euron ateriaedun per yö, kun yöpyy S-ryhmän hotelleissa ja käyttää saman ketjun ruokapaikkoja. Silti olisin voinut säästää tässäkin roimasti. Yritän siten ensi kuussa pitää tämän menoerän pienempänä eli ei viiniä taikka jälkiruokia.
Kampaaja se on se kulu, josta en halua tinkiä...mulla on muuten tänään seuraava käynti. Siten tähän kuuhun mahtuu tuplamenot eli tuohon pitäisi lisätä toiset yhdeksänkymmentä euroa. Kaunistelin totuutta, koska en ole vielä käyttänyt ko. summaa. Tiedän tiedän huijaan itseäni, mutta en pysty lisäämään sitä. Vaikka tämä on asia, josta en aio tinkiä niin mietin voisinko sentään venyttää seuraavaa aikaa viikolla tai kahdella eteenpäin. Sopiva väli voisi olla 5-6 viikkoa, nykyisen neljän sijaan. Baby steps...mutta jostainhan se on lähdettävä.
Sitten on ne kengät, jotka lupasin itselleni. Espanjalaista käsintehtyä nahkaa ja huimalla alennuksella eli todellisuudessa säästin 150 euroa, uskoo ken tahtoo. Kengät ovat se asia mistä en nykyisin tingi. Ostan vain aitoa nahkaa ja vain sellaisia, joiden lesti on kuin minulle tehty. Kyseiset jalkineet ovat upeat, rakastan niitä suunnattomasti ja lasken yhteisen taipaleemme pituuden vuosissa. Se ei silti poista syyllisyyden tunnetta, jota poden yhä puolentoista viikon jälkeen. Olen siis ehkä oppinut tai ainakin oppimassa jotain. Yritän aikuisten oikeasti olla ostamatta helmikuussa kenkiä.
Viimeinen muut menoerä kattaa pääsääntöisesti heräteostoksia mm. pari Muumimukia, suuvettä, Gilette koneen ja - teriä, askartelutarvikkeita, maton, ovistopparin, suutarikäynnin jne. Tämä on se mielenkiintoisin kohta ja se, johon voin (ehkä) eniten vaikuttaa. Eri asia on se, kuinka vaikeaa se tulee olemaan. Tähän pitäisi varmaan laittaa tavoitesumma helmikuulle, mutta en tiedä pystynkö siihen. Ja jos kiristän mm apteekkikuluista, ravintolamenoista enkä osta kenkiä niin eikös tämä nyt mahdu paikoilleen? Ei kai sitä voi hetkessä kaikkea muuttaa ja kaikesta nipistää?
Kuukausi on ollut opettavainen ja vaikka olen hieman pettynyt itseeni niin edistystäkin on tapahtunut. Eilen palkkapäivää edeltävänä iltana käyttötililläni oli noin 200 euroa, ei ole ihan hetkeen moista tapahtunut. Lompakosta löytyi reilut 50 euroa käteistä eli olisin selvinnyt vielä yhden kauppareissun. Säästötililläkin oli useampi satanen, vaikka olin paniikissa maksanut parinsadan euron vakuutusmaksut kuukauden etuajassa. No olisihan se silti pitänyt maksaa, mutta katsoin eräpäivän väärin ja luulin maksun olevan pari päivää myöhässä. Toimituksen huomautus siihen oli myös rahaa eli paniikki ei iskenyt! Tänään maksoin kaikki ensi kuun laskut, siirsin säästötilille lisää rahaa ja kappas Visan saldo on pyöreä nolla...saa tuulettaa!
Vaikka kuukauden käyttövudjettini olisi tuhat euroa pärjään hienosti. Katsotaanpa alustava budjetti:
- ruokamenot 300 €
- kampaaja 90 € (tää on tänään aiheutuva kulu)
- CrossFit intensiivi on ramp -kurssi 165 €, alkaa 6.2
- ravintolat 30 €
- sisustus eli muut menot 150 €
- apteekki 20 €
- bensa 50 €
Yhteensä: 805 € eli jää vielä 195 € johonkin sälään
Palaan aiheeseen säännöllisesti, sillä asian julkiseksi tekeminen tuo sopivasti painetta, suorittajaluonne kun olen. Edellisen postauksen ja Twitter kommenttien perusteella tiedän etten ole ainoa, joka taistelee samojen asioiden äärellä. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt oppia, tehdä muutoksia ja ehkäpä jonain päivänä olen kukkaronherra. Kuten äitini totesi "Ei ne suuret tulot vaan pienet menot" eli näillä jatketaan!
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti