Pidin eilen kaksi valmennusta, toisessa harjoittelin tulevaa järjestelmäkoulutusta, jossa pääroolissa on merkittävä toimintatapa. Pidin koulutuksen kollegoilleni lyncillä eli netin välityksellä eri paikkakunnille, sillä halusin nähdä miten materiaali toimii, testata löydänkö oikeat sanat ja mitata pitääkö aikataulu. Pääroolissa oli kuitenkin palaute eli kuinka settiä voisi parantaa entisestään. Oli hyvä kuulla muiden kommentit ja tietää, että setti oli jo nyt hyvä. Haluan kuitenkin hioa siitä timantin, joten tänään jatkoin urakkaa uusin silmin.
Heti perään kiiruhdin vetämään tuotekoulutusta, jossa mahdutin kolme yrityksemme kärkituotetta tuntiin. Kokeilin hieman erilaista lähestymistaktiikkaa, onnistuin vangitsemaan yleisön huomion ja annoin kaikkeni. Ainoa mikä hieman epäonnistui oli aikataulu, koska koulutettavat pommittivat kysymyksillä, mutta onneksi muualta löytyi joustoa. Lopetettuani kaksi kollegaa kävi kiittämässä hyvästä työstä ja antoivat lyhyet palautteet.
Olin pakahtua onnistumisen ilosta ja tuntui, että sisälläni mylläävän energian turvin olisi juossut maratonin tai ainakin puolikkaan. Koin olevani hyvä työssäni ja tiesin kantaneeni korteni kekoon, vieläpä varsin mallikkaasti. Hyvä fiilikseni sai kruununsa, koska muut näkivät sen vaivan, että avasivat suunsa ja kertoivat mikä meni hyvin, pieni vaiva - iso merkitys!
Tänään kävin seuraamassa kollegani vetämää koulutusta. Tiesin pääpiirteittäin mitä tulee, mutta tein muistiinpanoja niin sisällöstä kuin valmentajan spiikeistäkin. Muiden lähdettyä siirryin lähemmäs ja pyysin lupaa antaa palautetta. Keskustelimme yhdessä mikä meni hyvin, mitä jäin miettimään, missä voisi parantaa ja mitä pidin kollegani valttikorttina. Oli oikeastaan aika luontevaa vaihtaa roolia ja siten antaa toiselle työkaluja kehittyä.
Jos työpaikalla on hyvä ilmapiiri ja ihmiset haluavat kehittyä on palautteenanto luonnollista. Se ei ole pakkopullaa eikä siitä loukkaannuta, vaan voidaan keskustella avoimesti. Jos tällaiseen ei ole totuttu niin sitä voi myös opetella, suosittelen vahvasti. Jälkikäteen tiimikaverini kiitti vielä erikseen sähköpostilla saamaansa palautetta ja siitähän tuli entistä parempi olo :)
Milloin sinä olet saanut palautetta? Oletko saanut useammin hyvää vai huonoa palautetta? Veikkaanpa, että se on pääsääntöisesti plussan puolella. Entä koska olet kiittänyt kollegaa? Vai oletko ennemmin hiljaa? Näitä juttuja kannattaa kelailla ja toimia, et voi tietää miten hyvään vauhtiin voit jonkun kiihdyttää. Jos homma tuntuu vaikealta niin muista hampurilaismalli, jossa pohjustetaan aloittamalla hyvillä asioilla. Pihvinä on pureskeltavana se "ei niin hyvä" eli rakentava palaute ja kantena on taas positiiviset kommentit. Itse noudatan sitä jatkuvasti ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se vaan toimii.
-Virpi
PS: Kävin eilen onnistuneesti suosikkikapaussani Pasilan asemalla, enkä ostanut yhden yhtä kirjaa...ihailin vain. Siitä, että pystyin muuttamaan toimintatapaani tuli hyvä olo, pystyn ihan mihin vain. Muutokset tapahtuvat pienin askelin ja vaativat pieniä tekoja/päätöksiä joka päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti