Hyvän esimiehen merkitys

Työmatkat kuuluvat arkeeni ja työnkuvaani aika olennaisesti. Toivun juuri viimeisestä eli parin päivän Jyväskylän reissusta. Koska valmistaudumme pian alkavaan koulutuskiertueeseen, kukin tahoillamme, on syytä istua yhdessä alas ja varmistaa missä mennään. Samalla varmistamme tiedonkulun välillämme, hoidamme organisoinnin ja listaamme asiat, jotka on vielä keskeneräisiä. Kun kuulijakunta on noin tuhat henkilöä, on siinä kummasti tekemistä.

Olen maininnutkin, että pidän työstäni, sillä se haastaa minua jatkuvasti, vie ympäri Suomen ja opin koko ajan uutta. Parasta on työkaverit, joita isossa yrityksessä myös piisaa. Koko komeuden taas kruunaa esimies, jonka merkitys on mittaamattoman suuri. Hän luotsaa laivaa, saa meidät tekemään parhaamme kerta toisensa jälkeen ja pistää puhaltamaan yhteen hiileen. 

En ole ikinä työskennellyt esimiehenä, mutta sivusta seuranneena tiedän, että homma on kaikkea muuta kuin helppo. On pidettävä langat käsissä, huomioitava ihmisten erilaisuus ja hyödynnettävä ne parhain puolin sekä vastattava siitä, että homma rokkaa. Rulettia sotkee aina joku projekti, ihmisten  henkilökohtaiset kriisit yms. muuttuvat tekijät. En siten kadehdi yhdenkään esimiehen pestiä, vaan ymmärrän arjen haasteet tai ainakin luulen niin.

Esimies on myös usein se syntipukki, joka vaatii kohtuuttomia eikä tiedä mitä alaiset tekevät. Hän on se, jonka syyksi on helppo laittaa kaikki tiimin ja työnteon ongelmat. Varsin usein nämä mutinat käydään turvallisesti selän takana eli palaute ei mene myöskään eteenpäin, jolloin tilannetta on mahdoton korjata (saatikka selventää eri osapuolien näkemyseroja). Välillä olisi syytä puhua myös siitä, miten ollaan hyviä alaisia ja mitä se rooli tarkoittaa/velvoittaa.

Itse olen tässä kohdassa enemmän kuin onnekas, suorastaan etuoikeutettu. Työurani nykyisen työnantajan leivissä on kestänyt pian 14 vuotta ja niiden vuosien aikana myös pomot ovat vaihtuneet tiuhaan. Osittain siksi, että olen asunut kahdella eri paikkakunnalla ja työtehtävät ovat muuttuneet. Lähes poikkeuksetta minulla on ollut hyviä ellei jopa erinomaisia esimiehiä ja -naisia. Usein ongelmatilanteissa olisi ollut itsellä peiliin katsomisen paikka, ymmärrän sen näin jälkikäteen. Onneksi olen hieman oppinut vuosien varrella ja vuonna 2015 olen parempi alainen kuin vaikkapa vuonna 2005. Kiitos kaikille minua luotsanneille, jokainen on opettanut jotain.

Tällä hetkellä minulla on maailman paras esimies, enkä valehtele lainkaan. Esimieheni auttaa monissa työn eteen tuomissa ongelmatilanteissa. Hän neuvoo minua siinä, kuinka voin kehittyä, antaa säännöllisesti palautetta ja vahvistaa itseluottamustani, se on muuten aikamoisessa avainroolissa näissä duuneissa. Olen oppinut hänen ansiosta tunnistamaan kehityskohteeni ja vastaavasti vahvuuteni. Vaikka työskentelemme eri paikkakunnilla ja näemme harvoin, olemme jatkuvasti yhteydessä. Tiedän, että voin aina soittaa ja osa asioista hoidetaan näppärästi lyncillä eli netin kautta jutellen. Välillämme on myös täydellinen luottamus ja arvostus, aikamoisen isoja asioita muuten.

Esimieheni on poikkeuksellinen tapaus muutenkin, sillä hänellä on kyky tehdä lähtemätön vaikutus kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin. Hän onkin tunnettu läpi talon, vaikka kyseessä on suuri yritys Suomen mittakaavassa. Ihailen hänen tapaansa lähteä asioihin aina hyvän ja positiivisen kautta, siinä on monella oppimista...itsellänikin. Maailmassa ei ole asiaa, josta en voisi pomoni kanssa puhua ja se on kuulkaa  iso juttu.

Hyvän esimiehen merkitys on suuri. Sen tajuaa parhaiten silloin, kun homma ei toimi, ihan kuin kaikessa muussakin. Se voi laukaista ison kriisin ja vaikuttaa siihen, että mikään ei tunnu sujuvan. Pahimmillaan se suistaa koko tiimin raiteiltaan, saa alaiset voimaan huonosti ja altistaa työuupumukselle. Tiedän tuon omakohtaisesti, mutta onneksi hain apua, ongelmista puhuttiin avoimesti (olivat aika vaikeita keskusteluita) ja tilanne ratkesi lopulta kaikkien osapuolien kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Oikeastaan se mitä haluaisin sanoa on se, että myös esimiehelle on annettava palautetta. Se voi olla ratkaisevassa asemassa, jotta se kuuluisa pomo voi kehittyä työssään. Samalla pitää muistaa, että ei riitä mitä sanoo vaan tärkeintä on miten sanotaan. Myös esimiehet ansaitsevat saada rakentavaa palautetta eivätkä vain murskakritiikiä. Samassa yhteydessä kannattaa miettiä onko itse tehnyt alaisena virheitä ja missä kohdassa voi todeta toimineensa oikein. Työasiat eivät ole aina helppoja, mutta puhuminen ja rehellisyys ovat näissäkin hommissa avainasemassa. Kukaan ei ole sanonut, että se on aina helppoa, mutta onnistuessaan se palkitsee. Kannattaa siis miettiä onko kaikki hyvin vai pitäisikö tehdä jotain. Jos päätät toimia niin nuku vielä yön yli ja mieti sitä miten kohtaa. Työ haukkaa arjestamme niin ison palan, että sen sujuvuuteen kannattaa pistää paukkuja.

Omalla kohdallani nautin nykytilanteesta ja pyrin osoittamaan kiitollisuuteni sekä sanomaan sen ääneen. Vaikka mieli vähän haikailee uusien haasteiden perään en ihan heti voisi vaihtaa työtehtäviäni mikäli esimies menisi vaihtoon. Onneksi nykyisessä roolissa on vielä paljon tutkimattomia paikkoja ja tekemättömiä asioita, jotta kaukokaipuu muualle on vain pienen pieni ajatus takaraivossa eikä aiheuta peliliikkeitä.

Onko sinulla hyvä esimies? Oletko sanonut sen hänelle ääneen? Entä oletko itse hyvä alainen? Toimiiko asiat toivomallasi tavalla vai pitäisikö jotain muuttaa? Voisitko laittaa pyörät pyörimään ja aloittaa keskustelun? Näissä asioissa hiljaa oleminen ja sivusta katsominen häiritsevät kipparia sekä saavat laivan pois reitiltään. Joskus kiertotie kannattaa, mutta usein alkuperäinen matkasuunnitelma vie parhaiten maaliin. Osallistu kartanlukuun, koska työelämässä yksinäisen sankarin tie on turhan raskas kuljettavaksi.

-Virpi