Onni on lihis ja lupa potea

Yritin aamulla pakata ja asennoitua Helsinki-päivään sekä illalla koittavan Tallinnan-risteilyyn. Olo oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin mahtava. Aloin miettiä mitä olin tekemässä ja oliko lähtemisessä mitään järkeä, terveys on kuitenkin se ykkösjuttu eikä toipumista haluaisi pitkittää. Useamman päivän kolkutellut flunssa oli saanut yön aikana yliotteen. Pelkästään kenkien jalkaan veto tuntui valtavalta urakalta, joten päätin lopulta siirtyä vilttiketjuun.

Tiedättekö mistä tiedän, että olen oikeasti kipeä? No siitä, ettei kahvi maistu. Ei se maistunut eilenkään, mutta tänään en yrittänyt tehdä elettäkään kahvinkeittimen suuntaan. Ilmoitettuani poissaolostani tarpeellisilla tahoille tein pari herkkuleipää, iskin kuumemittarin kainaloon ja kömmin takaisin sänkyyn. Onneksi kalenteri oli valmiiksi tyhjennetty reissun takia, joten voin kerrankin potea hyvällä omatunnolla. Se tunne, kun tajusin, että voin olla 110 % kipeä ja surkea seuraavat päivät, se on välillä niin hyvä tunne. Goodbye velvollisuudet, meikä on nyt suosiolla out of office.

Toinen asia mistä tietää olevansa kipeä on se, kun päiväunet venähtävät neljän tunnin pituisiksi. Sittenkin olet herättyäsi kuin nukkuneen rukous, etkä meinaa jaksaa edes kättä nostaa. Mutta siinäkin hetkessä on puolensa, sitä ei nimittäin mieti lainkaan mitä on menettänyt, vaan voi olla onnellinen ollessaan kotona. Koti on kuitenkin maailman paras ja turvallisin paikka, jonka merkitys korostuu juuri tällaisina hetkinä. 

Kaikessa kurjuudessaan päivä on sujunut hyvin. Kuppi kuumaa säännöllisesti, välissä särkylääkettä, loputon määrä älyttömiä tv-ohjelmia ja lisää päiväunia. Liian usein tulee taisteltua flunssaa vastaan, vaikka todennäköisesti pitäisi vain luovuttaa ja potea tovi. Elämme nykyisin maailmassa, jossa pysähtyminen on vaikeata. Flunssa lienee vain kropan keino pistää kapuloita rattaisiin, mulle tuli nyt stop-merkki vasten kasvoja.

Päivän ovat kruunanneet kissani Hamppu ja maailman paras naapurini. Kehräysterapiaa on piisannut eikä päiväunia ole tarvinnut ottaa yksin. Naapuri taas kiikutti saikkuruokaa eli suklaavanukkaita, mehua ja lihapiirakoita. Onko sulla näin hyvä YYA-sopimus naapurissa? Jos ei niin meidän talossa on pari kämppää myynnissä eli mahdollisuus liittyä maailman parhaaseen kerrostaloyhteisöön on lähempänä kuin luulletkaan. Ja lopulta se tunne, kun ahmit rasvaisen epäterveellistä lihapiirakkaa. Niinpä niin joskus onneen ei tarvitse muuta kuin lihis <3

Toivottavasti sinä vältyt flunssan kourista, mutta jos se iskee niin muista, että se on sittenkin vain flunssa. Älä anna sen lannistaa vaan koita nauttia siitäkin hetkestä, levosta, voimattomuudesta, tekemättömyydestä ja pysähtymisestä. Se on kuitenkin vain silmänräpäys ihmisen elämässä ja kun oikein miettii voi todeta, että ei se nyt niin kauhea asia olekaan. Suosittelen tilaamaan kaupasta sellaista ruokaa, mitä himoat eli mitä sun sairasmenuseen kuuluu?

-Virpi