Koska ulkona oli pakkasta jättin auton suosiolla kotiin ja talsin töihin. Työmaa häämötti näköetäisyydellä, kun tajusin eväskassin loistavan poissaolollaan. Pikakelauksen jälkeen näin sieluni silmin eteisen lattialle jääneen kassini, jossa tarkkaan pakatut leivät, keitot ja rahkat lämpenivät. Ensireaktioni oli voi v***u ja manasin tapahtunutta...jurppi. Hetkisen mietin mitä tekisin, jatkaisinko töihin vai kääntyisinkö takaisin.
Päätin kääntyä takaisin ja lopettaa kiukuttelun, syyllinenhän oli tiedossa. En voinut muuttaa tapahtunutta, mutta tunteeni pystyin valitsemaan. Listasin mielessäni asian hyvät puolet, enkä antanut ärtymykselle lisäenergiaa. Kuitenkin huomasin virheeni ennen työpaikan pihaa, sisältä olisi ollut vaikeampi kääntyä takaisin. Sain hyvän aamulenkin ja ilma tuntui oikeastaan aika mukavalta, pakkanen on sittenkin pukeutumiskysymys. Luonnollinen poskipunakin tuli ihan itsestään, vähän niinku kaupanpäällisenä. Aamun ensimmäinen palaveri oli oman esimiehen kanssa vasta yhdeksältä ja parin minuutin myöhästyminen ei haitannut lainkaan. Kiittelin myös auliisti liukuvaa työaikaani, jonka takia sisään ei tarvitse leimata tietyllä kellonlyömällä.
Loppujen lopuksi pieni aamureippailu lähinnä nauratti. Koska valitsin hyvän fiiliksen ei maanantaista tullut katastrofia. En kulkenut suu mutrussa vaan suhtauduin kaikkiin vastaan tulleisiin asioihin samalla tavalla. Sen sijaan, että olisin antanut tuomion ensikättelyllä, vilkaisin kolikon kääntöpuolelle ennen lopullisen mielipiteen muodostamista. En väitä, että se on aina helppoa, mutta tottahan se on, että voimme valita asenteemme ja tunteemme joka päivä, tarvittaessa monta kertaa. Tämä on muuten kokeilemisen arvoinen juttu ja ainoa mitä voi käydä on se, että saatat yllättyä positiivisesti.
Onnistumisen viikkoa ja myötätuulta,
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti