Lauantaina tein aamukahvista taidetta, aamu muuttui huomaamatta päiväksi ja kahvi lounaaksi. Siinä tekemättömyyden tyyssijassa tunsin itseni onnelliseksi. Rakentelin kaikessa rauhassa pilvilinnoja ja listasin mielessäni ihainia asioita. Joskus kalenteriin on mahdutettava tällaisia haaveilutuokioita tai -tunteja. Jonkun mielestä ne ovat turhaa ajanvietettä ja hölynpölyä, mutta minulle mittaamattoman arvokkaita pysähtymisiä. Välillä pitää painaa jarrua, jotta jaksaa taas arjen koittaessa kurvailla.
Pitkien aamukahvihetkien lisäksi pyrin viikonloppuisin nukkumaan päiväunet, ihan vain koska pystyn. Tiedätkö sen tunteen, kun sukellat mieli ja keho raukeana peiton alle? Sen maagisen hetken unen ja valveen rajamailla, jolloin sulaudut yhdeksi patjaan. Silloin, kun on mukavan lämmin ja turvallinen olo, olet kaukana pahasta maailmasta, suorastaan valovuosien päässä. Sitten havahdut luonnollisesti ilman kelloja ja aikatauluja, se on ihanaa luksusta ja yksi maailman ihanimmista asioista. PS: eikä muuten maksa mitään.
Kaiken tämän tekemättömyyden ja akkujen lataamisen keskellä olen melkein huomaamattani tehnyt suursiivouksen. Olen nähnyt ystäviäni ja pyörähtänyt lapsuuden kodissani. Silitellyt kissaani, lukenut kirjoja ja tuijotellut telkkaria. Viikonloppu ei jää unohtumattomasti mieleeni, mutta se näkyy ensi viikolla kasvoillani leveänä hymynä. Sen ansiosta jalkani nousee helpommin ja jaksan innostua työasioista uudestaan. Minulle huomenna koittava maanantai, arki ja ty ei ole ikävä velvollisuus vaan kolikon kääntöpuoli, joka kiiltelee kauniisti.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti