Kupillinen onnea

Kymmenen vuotta sitten tein uuden vuoden lupauksen siitä, että lupasin olla onnellinen. Vuosi oli aika rankka, sillä erosin, ostin asunnon ja taisin olla kaikesta tapahtuneesta aika sekaisin. Silti pääsin eroon sitku-elämästä, aloin arvostamaan pieniä arjen ihmeitä ja mietin mitä minä haluan...sillä tiellä olen edelleen. 

Elämässä on aika vähän isoja kohokohtia (tai ainakaan mun elämässä ei ole) joten olen keskittynyt pieniin juttuihin, oikeasti arki on extremelaji. Yksi onnen hetki joka päivä koittaa silloin, kun kaadan mukiin kuumaa juomaa. Olen kokeillut kahvista luopumista, mutta lopulta tuntui siltä, että joku addiktio on oltava. Tää on varmaan sitä naisenlogiikkaa? Toisaalta kahvi ei ole varsinaisesti se juttu vaan mahdollisuus pysähtyä, ajatella mitä päivä tuo tullessaan, ehkäpä antaa haaveille siivet ja vain olla. 

Kaappini pursuilevat erilaisia kahvikuppeja ja yksi hetken ihanuuksista on se, että valitsen siihen parhaiten sopivan mukin. Lienee tyhmää, mutta pelkästään Muumi-muki voi tehdä hyvälle tuulelle ja niin kauan kuin homma rokkaa jatkan rituaalini parissa. Viikonloppuisin/pyhäpäivinä tulee napattua isompi kuppi, kuten tänään, jota ei tarvitse raahautua täyttämään niin usein. Uppoudun siis sohvan nurkkaan viltin alle ja lähes aina aika menettää merkityksensä.

Saattaahan näissä allekirjoittaneen kahvihetkissä olla pieniä heikkouksiakin. Lähes joka ikinen työaamu kehitän itselleni kiireen, sillä kahvihetkeni venähtävät aina...kiitos liukuvasta työajasta. Viikonlopusta muutaman tunnin istunto voi viedä murto-osan, mutta sen suurempaa katastrofia pinttynyt tapani ei ole aiheuttanut. Mikäli laitetaan plussat ja miinukset riviin voidaan todeta, että jatkan valitsemallani tiellä.

Onhan se ehkä hassua, että iloitsee kahvista. Paketti Juhla Mokkaa maksaa alle 4 € ja siitä keittelee pannun jos toisenkin, luksus määritellään ilmeisesti eri kriteereillä. Toisaalta pitääkö luksuksen ylipäätänsä maksaa tai olla automaattisesti kallista? Meille suomalaisille tällainen kofeiinihetki lienee normaaliakin normaalimpaa, olemmehan the kahvin luvattu kansakunta. Itse nautin kahvia normaalisti vain aamulla, lomalla pyhitän aikaa myös päivällä ja kylässä hörppään kupillinen lähinnä kohteliaisuudesta. Ajatusmaailmaani voisi siten pitää hölmönä, saa vapaasti pitääkin, mutta jos se tekee minut onnelliseksi kannattaako sitä tuomita? 

Olen myös käynyt elämäni vaikeimpia keskusteluita kahvin äärellä. Istumme usein ystävieni kanssa keittiönpöydän ääressä tuntikausia ja pohdimme elämää. Se, että välissä voi hörpätä jotain ikään kuin helpottaa tilannetta ja tuo viisautta. Kun asioita on rauhassa pohdiskellut eri näkökulmista, on painottaakka harteilla keventynyt ja askelin nousee kevyemmin. 

Voisitko sinäkin nauttia hieman nykyistä enemmän tee-/kahvihetkestäsi vai mikä olisi sinun juttu? Oma elämänfilosofiani on se, mikäli elämästä haluaa ottaa kaiken irti kannattaa pyörähtää ympäri ja etsimällä etsiä pieniäkin ilon pisaroita. Mitä enemmän arjesta löytyy hyviä asioita sitä paremmalla tuulella huomaat olevasi ihan jatkuvasti. Pitäisiköhän kokeilla?

Ihanaa vuoden ensimmäistä päivää, teen paluun kahvini äärelle :)