Syömisen vaikeutta

Oletteko huomanneet, miten vaikea asia syömisestä on tullut? Joka paikasta tulee tietoa siitä, miten pitää syödä, liikkua ja elää. Hyvinvointipalveluita on saatavilla kaikkialla, mutta silti voimme huonommin kuin koskaan. Itse havahduin tilanteeseen tammikuussa, kun vireystasoni oli nollilla, ellei jopa pakkasen puolella. Kuvittelin syöväni hyvin, mutta vyötäröllä kiristi, energia ei riittänyt iltaan asti ja peilistä katsoi väsynyt nainen. Jotain oli selvästi tehtävä tai alamäki jyrkkenisi liikaa. Olen lukenut aiheesta yhtä jos toista, opiskellut hyvinvointivalmentajaksi, lukenut ravintoneuvojaksi ja pätevöitynyt kuntosaliohjaaja. Siitä huolimatta en tiedä, miten pitäisi syödä, aika säälittävää, eikö?

Kasvikset ja värien juhla

Jutta Gustafsbergin ja Tiina Hälvän luennolla törmäsin ensimmäistä kertaa alkalisoivaan ruokavalioon ja ph-dieettiin. Jokseenkin helposti innostuvana päätin testata, voisiko kehon ph-tasapainolla olla jotain tekemistä hyvinvointini kanssa. Osallistuin siten Fitfarmin ph-dieettiin, joka kesti neljä viikkoa. Koska päämääränä oli vireystilan koheneminen, hyvä olo ja ihon heleytyminen en pompannut kertaakaan vaa'alle. Toisaalta viha-rakkaussuhteeni painon kanssa on niin pitkä ja kivinen, että pystyn aika hyvin arvioimaan, mistä lähdettiin liikenteeseen. 

Superfoodit ovat osa ruokavaliotani

Toisaalta halusin oppia jotain pysyvää, joten en noudattanut ohjeita kertaakaan täysin orjallisesti. Kuuntelin kehoani, tein poikkeuksia ja pidin maalaisjärjen matkakumppaninani. Samanaikaisesti luovuin maitotuotteista eli kahvimaito muuttui iKaffe-juomaksi, rahka korvautui soijajugurtilla ja ruokakermat vaihtuivat kookosmaitoon. Testailin myös gluteenittomia vaihtoehtoja silkasta kokeilunhalusta. Lihakin katosi listoilta eli proteiinin lähteeksi tulivat quorn, kananmunat ja pavut.

Viherpirtelöstä on tullut aamujeni ilo

Rakastan ruokaa, ruoanlaittoa ja kauniita kattauksia. Dieetin myötä intohimoni syömiseen heräsi talviunilta ja testailin innokkaasti kaikkea uutta. Neljän viikon aikana vireystaso alkoi nousta, tunsin itseni hyvinvoivaksi ja terveeksi. Ihokin alkoi kukoistaa ja olen kerännyt ihania kommentteja ulkomuotoni muutoksista. Sen lisäksi ne tiukkaakin tiukemmat farkut näkivät taas päivänvalon ja sujahtivat jalkaan ilman ongelmia.

Falafeleita ja salaattia, nam!

Kääntöpuolena oli räjähtäneet ruokalaskut. Rakkauteni superfoodeihin nosti pitkästä aikaa päätään ja minusta on tullut luontaistuotekaupasta kanta-asiakas. Budjettiani tuijotellessa sydämeeni pistää joka kerta, mutta rahan ja hyvinvoinnin välinen kamppailu on viskannut säästöhaaveet romukoppaan (tai lähinnä pidentäneet matkaa säästötavoitteisiini). Neljänkympin kynnyksen lähestyessä pidän terveyden vaalimista enemmän kuin tärkeänä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämpää hyvinvointiin panostaminen on, sillä keho muistuttaa jatkuvasti, ettei ole enää parikymppinen.

Alan saavuttaa todellisen viherpiipertäjän arvon - uusi yrttitarhani

Dieetin päätyttyä olen jatkanut samalla kaavalla eli kasviksia, säännöllinen ruokarytmi ja kehon viestejä kuunnellen. Viime viikolla kroppa alkoi taas huudella, että väsyttää, ei jaksa ja sitä rataa. Alkoi tuntua toivottomalta. Vaikka kuinka yrittää tehdä oikein on sopivan energiatason määrä todella vaikeata löytää. Tilannetta pohtiessani tajusin, että hiilihydraattien määrä on kutistunut jäätävän pieneksi. Olen huomaamattani luopunut riisistä ja pastasta, eikä päivittäiset leipäannoksetkaan olleet suuria. Äkkiä kaurapuuro takaisin kuvioihin.

Marssin myös oitis luontaistuotekauppaan, sillä vitamiineissa lienee petraamisen varaa. Hankin Mivi Total Plus -vitamiinijuomaa, omega kolmosta ja maitohappobakteereita, sillä nyt on otettava kaikki keinot käyttöön. Todellisuudessa kolmikkoa pitäisi täydentää vielä magnesiumilla ja sinkillä, mutta kaikkeen munkaan lompakko ei repeä. Vielä kun muistaisi napata noita joka päivä, sillä unohdan kaikki lisäravinteet helposti parissa päivässä. Sen lisäksi inhoan pillereitten nielemistä, joten joudun todella petraamaan itseni kanssa.

Sushi on uusi rakkauteni

Todennäköisesti jokainen suomalainen on kuullut, että syöminen ja laihtuminen on helppoa - syöt vain vähemmän luin kulutat. Todellisuudessa ihmiskeho on paljon monimutkaisempi. Jos hormonitasapaino on järkkynyt ei terveellisen ruokavalion noudattaminen ole helppoa. Keho haluaa makeaa ja suolaisia herkkuja. Suunnaton suklaanhimo ei ole automaattisesti merkki huonosta luonteenlujuudesta, vaan kehon epätasapainosta. Se ei halua taipua säännölliseen ruokarytmiin ja kieltäytyy liikkumisesta. Tasapainon palauttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Elämästä on poistettava stressitekijät tai ainakin minimisoitava niiden määrä. Unta on vaalittava ja varmistettava, että yöunille olisi kahdeksan tuntia aikaa.

Lauantain kasvismunakas ja kuppi kuumaa

Sitten on katsottava, mitä suuhunsa laittaa ja korjattava ruokailutottumuksiaan yksi pala kerrallaan. Älä vaadi itseltäsi liikaa, jokainen oikea valinta on askel eteenpäin. Lisää ensin kasviksia ja marjoja. Mieti sitten annoskokoja ja pyri löytämään ruokarytmi. Varsin usein ylipainon takana onkin anemia eli keho saa liian vähän ravinteita ja pyörii säästöliekillä. Ruokaa tulee siis liian vähän eikä suinkaan liian paljon. Moni syö aamulla ja päivällä kuin pikkulintu, mutta illalla ahmii kuin norsu, ei taida kuulostaa järkevältä. Kannattaa myös pistäytyä asiantuntevassa luontaistuotekaupassa. Itse olen tykästynyt Lahden Karisman Life-myymälään, jossa henkilökunta neuvoo, mitä mihinkin vaivaan kannattaa hankkia. 

Mitäs me lomalaiset :)

Uskon myös siihen, että jokainen keho on erilainen. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Yhtä ainoaa ja oikeaa ei ole olemassakaan. Sitä on oltava oman elämänsä koekaniini ja löydettävä tie hyvään olon. Tie voi olla pitkä ja kivinen. Voittokulkueen jälkeen voi päätyä uudestaan pöpelikköön ja mennä metsään, mutta se on vain elämää. Välillä ei jaksa edes yrittää ja sekin on ihan okei, aina ei vaan jaksa. Mutta hyvä olo, terveys ja hyvinvointi ovat tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Itse aion juuri alkaneen lomani aikana nauttia ihania ruokia, ladata akkuja ja liikkua fiiliksen mukaan. Ensi viikolla katkaisen lihattoman putken, sillä suunnitelmissa on reissu laavulle ja mitäpä muuta siellä voisi syödä kuin makkaraa. En aio enää näännyttää itseäni yhdelläkään kuurilla enkä asettaa liian tiukkoja rajoja, sillä kaiken tämän keskellä elämästä on nautittava pitkin matkaa.

-Virpi