Namaste-sämpylät ja eräjormahommat

Vaikka elokuuhun on vielä aikaa, ovat minun ja ystäväni ajatukset vahvasti loppukesässä. Uutena vuotena hankittu lomareissu Madridiin ja edelleen Santiago de Compostelan pyhiinvaellusta kohti, on määränpää. Reissua varten on kerrytettävä vaelluskokemusta, jota ei ennestään ole. On siis totuteltava reilun kahdenkymmenen kilometrin kävelyosuuksiin täyteen pakatun rinkan kera. Myös rinkan pakkaaminen vaatii harjoittelua, sillä mukaan on saatava yhtä jos toista ja tila (sekä kyky kantaa) on rajallinen.

Nyt, kun molemmilla on vihdoin rinkat, oli aika toimia. Suuntasimmekin lauantain kunniaksi Lapakistoon, joka on lahtelaisittain lähin luonnonpuisto. Rinkat oli lastattu maltillisesti, arvioisin aloituspainon neljän kilon paikkeille. On varmasti hyvä aloittaa maltillisesti. Vailla sen suurempia suunnitelmia lähdimme taivaltamaan. Metsässä ei ollut juurikaan lunta, mutta polut olivat liukkaita, paikoin jopa jäisiä. Tasapainoasti oli jatkuvasti koetuksella ja piti varoa, että pysyi pystyssä. Juuri nyt (jos koskaan) murtuneet paikat ja kainalosauvoilla kynkkäys ei sopisi suunnitelmiin.

Ensimmäinen tauko pidettiin Kalliojärven laavulla eli vajaan neljän kilometrin päässä. Kokemuksesta tiedän, että joku on pöllinyt paikasta kirveen (jonkun tyhmästä päästä kärsii yksi jos toinenkin), joten makkaranpaisto sai odottaa vuoroaan. Kaivettiin esiin Namaste-sämpylät ja kahvia. Suurimman haasteen eteen päädyimme Annen retrotermarin kanssa, joka ei olisi halunnut aueta enää toistamiseen. Sitkeän yrittämisen jälkeen sesam aukeni ja saatin hörpättyä toisetkin kupilliset. 

Retkeilyssä parasta on evästauot. Ulkona syöty ruoka on vaan niin hyvää. Tosin tykkään myös panostaa eväisiin. Tällä kertaa kokkailin erään ystäväni suosituksesta Sikke Sumarin Namaste-sämpylöitä. Tämä on oiva resepti niille, jotka eivät halua liata käsiään. Itselleni moinen ei ole ongelma ja sydäntä korpesi, kun tuotokset näyttivät uuniin mennessään epämääräisiltä läjiltä. Onneksi uuni teki taikojaan ja koostumus oli täydellinen. Sämpylöihin tuli ihana sitko, päältä kova, sisältä pehmeä. Tätä reseptiä voi suositella ja mikä onkaan ihanampaa kuin uunituoreet leivonnaiset aamusta?

Namaste-sämpylät

7,5 dl vettä

25-30 g hiivaa tai 1,5 pussia kuivahiivaa

1,5 rkl suolaa

1,5 dl täysjyväjauhoja

1,5 dl ruisjauhoja

10 dl vehnäjauhoja

Itse poikkesin reseptistä sekoittamalla joukkoon 1,5 dl kaurahiutaleita ja kourallisen kurpitsansiemeniä. Sekoita hiiva veteen (tai kuivahiiva jauhoihin) ja jauhot sekä suola joukkoon. Taikinan saa sekoitettua lusikalla eli tämä on vastaus ei-leipurin päiväuniin. Nosta taikina isossa kulhossa yön yli jääkaappiin, päälle leivinpaperia ja keittiöliina. Anna kohota aamuun asti ja nostele sitten taikina kahdella lusikalla pellille. Ripottele päälle vehnäjauhoja ja tee päälle veitsellä ristiviilto. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 30 minuuttia.

Sämpylöiden lisäksi keittelin tomaattikeittoa, johon tuli mm. punaisia linssejä ja vuohenjuustoa. Näin talviaikaan on kiva, että retkieväs on lämmintä. Vaikka reippaillessa tulee paikoin kuumakin hiipii kylmyys luihin ja ytimiin yllättävän nopeasti pysähdyttäessä. Hieman isompi termari sopii keittojen kaveriksi vielä loistavasti. Ja vinkkinä voin sanoa, että kannattaa tehdä sosekeittoa. Lähikaupasta  tarttui mukaan myös pieni pussi valmispullia ja paketti makkaraa. Vaikka olen viimeaikoina hehkuttanut kasvisruokia en voisi kuvitellakaan luopuvani grillimakkarasta. Ja kieltämättä huomasin eräänä iltana kaipaavani lihaa pieninä määrinä.

Evästauon jälkeen jatkoimme kävelyä, olihan sää mitä loistavin. Aurinko helli reippailijoita ja pikkupakkanen tuntui lämpimältä hönkäykseltä. Tankkasimme valoenergiaa ensi viikoksi, ilmassa oli kevään tuntua. Kannattaa kuitenkin muistaa auringon mahti ja lisätä suojakertoimia jo talvella. Illalla posket nimittäin punoittivat ja huulia kirveli, kevyt meikkivoide aurinkosuojalla 15 ei ollut riittänyt. Liukkaasta alustasta huolimatta askel tuntui kevyeltä alusta loppuun asti. Rinkka asettui selkään mukavasti ja se on tavallista reppua miellyttävämpi. Painoa jakautuu tasaisemmin ja asettuu lantiolle, kun repussa paine tuntuu niska-hartiaseudulla.

Tunnin taivalluksen jälkeen pysähdyimme toiselle laavulle. Nuotiopaikalla hehkui vielä lämmin puukalikka, joten saimme tulet tehtyä leikiten. Puita oli reilusti ja saimme halottua niitä pieniksi. Ja kylläpä maistui makkara taivaalliselta! Kuvut ravittuina eräjormakaksikkomme suuntasi parkkipaikkaa kohti. Loppusaldona kilometrejä kertyi karvan alle 12. Aikaa luonnon helmassa paloi neljä tuntia. Täytyy todeta, että ei pöllömpi tapa viettää lauantaita. Fiilis oli korkealla ja luonnon rauha oli tehnyt ihmeitä. 

Kuntotason kasvatus vaatii vielä paljon työtä, mutta ei haittaa. Retkeily on mukavaa vastapainoa arjen hulinalle. Toiseksi se on myös edullista, kun varusteet on hankittu. Arvon vielä pitäisikö ostaa uudet vaelluskengät, onneksi rinkka on sentään hyväksi havaittu. Keskiviikkona tehdyllä reissulla kengät nimittäin hiertivät ikävästi ja kastelivat sukat läpimäriksi. Hieman houkuttelisi asteen verran kevyemmät kengät, sillä Espanjassa voi olla suorastaan helle ja hiessä kylpevät jalat ei kuulosta lainkaan mukavalta. Onneksi päätöksiä ei tarvitse tehdä välittömästi, sillä aikaa on. Ja uudet kengätkin ehtii ajamaan sisään vielä monen monta kertaa.

-Virpi