#möysänmummot

Ystäväni harmitteli eilen Twitterissä, että kymmenessä vuodessa kerrostalon asukkaat ovat vaihtuneet. Alussa naapureina oli pääsääntöisesti mummoja, joiden kanssa oli mukava jutella ja aina tervehdittiin. Vuosien varrella mummot ovat kuolleet ja tilalle on tullut nuorisoa, joka ei tervehdi, arvosta yhteistä taloa ja aiheuttavat järjestyshäiriöitä. Hieman samanlaisen muutoksen olen havainnut omassa talossani, jossa olen asunut lähes yhtä pitkään. Totesin, että jos mummomääritelmä on: rauhallinen, hiljainen ja yhteisiä tiloja vaaliva olemme molemmat mummoja. Niinpä syntyi #möysänmummot (Möysä on kaupunginosan nimi, jossa asumme).

Pitäisikö skipata keski-ikä ja siirtyä suoraan mummouteen? Keski-iällä on jotenkin negatiivinen sävy. Sitä on liian nuori tai liian vanha. Sitä ei ole tarpeeksi fit eikä elänyt oikein. Meidän tapauksessa ne lapsentekovuodet on tuhlattu johonkin ihan muuhun. Ja kasvoissa alkaa näkyä auttamattomasti vuodet eikä luontoa voi huijata. 

Vastaavasti mummot ovat mukavia. Mummot ovat täynnä elämän viisautta. Mummot tuoksuvat pullalta ja voivat muistella vanhoja. Mummot hymyilevät kaikille, eikä heillä ole kiire. Jokaista kehon inahdustakaan ei jaksa enää murehtia, puhumattakaan median muotivillityksistä. Olisiko siis korkea aika nostaa mummot kunniaan? 

Suomalaisessa yhteiskunnassa mummot (papat kuuluvat samaan kastiin, mummo on tässä kohdassa yleisnimike vanhuksille) ovat kuitenkin ylijäämää. Liian usein omaiset unohtavat mummot omiin oloihinsa. Myös yhteiskunta on unohtanut, vaikka kaikki tietävät, että eläke ei useinkaan riitä elämiseen, kyllä mummo pärjää vähemmälläkin. Mummot kärrätään kodeistaan laitoksiin, kun on pakko. Sitten mummoja säilytetään paikoissa (esim. terveyskeskusten pitkäaikaisosastoilla), jotka tappavat elämänilon parissa tunnissa. No okei sitkeimmät optimistimummot pärjäävät joskus jopa viikon iloisina.

Laitoksissa mummoille syötetään ruokaa, josta puuttuu maku, kunnollisista ravinteista puhumattakaan. Terveydenhoito ei kuulu enää mummoille, sehän menisi hukkaan, koska mummo on kuitenkin kuolemassa. Mummojen vaivoja ei oteta vakavasti, eikä niitä kannata tutkia, kivunlievityksestä puhumattakaan. Sen sijaan mummo on hyvä tumpata täyteen lääkkeitä, kääriä vaippoihin ja jättää odottamaan, kyllä kuolema korjaa.

Elämme oudossa yhteiskunnassa. Olet hyväksyttävä nuorena, mutta parasta ennen päivämääräsi lähenee uhkaavasti kolmenkympin jälkeen. Sen jälkeen tunnet useinkin olevasi väärän ikäinen ja hyljeksitty. Siitä huolimatta sinun pitäisi jaksaa oravanpyörässä enemmän, pidempään, kovempaan ja kauemmin kuin ennen. Jokaisen etuuksia leikataan, eikä mietitä, miten asiat x ja y vaikuttavat kokonaisuuteen. Toimet, joilla jaksamista voisi edesauttaa kitketään pois, eikä uusia mietitä. Sen sijaan nykyinen elämäntyyli vie voimat yhä nuoremmilta. Miten käy Möysän mummon? Jaksaako hän olla pullantuoksuinen, tervehtiä naapureita, pysyä rauhallisena ja vaalia yhteistä hyvää? Niin tai näin, tänään pullat haetaan lähikaupasta, sämpylät leivotaan sentään itse!

Leppoisaa lauantaita toivottelee Möysän mummo :)

-Virpi