Eväsretki

Hyvinvointilomani kolmantena päivänä suuntasin siskoni ja karvaisen kummipoikani kanssa eväsretkelle. On siis korkea aika aloittaa totuttelemaan rinkan kantamiseen. Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaa kohti lähenee koko ajan. Tässä välillä on treenattava, jotta parinkymmenen kilometrin päivittäinen kävelyurakka ei tunnu elokuussa mahdottomalta tehtävältä. Sen lisäksi olisi hyvä kasvattaa kuntoa siten, että 7-8 kilon kantamus olisi mahdollista raahata mukana.

Viherpirtelö ja keittiön yllätys eli flunssashotti

Ennen lähtöä tankkasin viherpirtelöllä ja flunssashotilla. Uskallan melkein vannoa, että sitruunasta, inkivääristä ja hunajasta sekoitettu tiukka drinksu pitää flunssapöpöt loitolla. Pitääpäs muistaa tämä ensi talvena. Sitten eväsleivät ja -juomat rinkkaan ja eiku menoksi! Sää suosi lomalaisia, oli varmaankin vuoden toistaiseksi kaunein ja lämpimin päivä.

Innokas rinkan ulkoiluttaja

Pysähdyttiin tekemään nuotio muutaman kilometrin päässä olevalle kodalle. Kun nuotio alkoi olla otollisimmaan totesin makkaroiden puuttuvan. Ei auttanut muu kuin tyytyä leipiin, kahviin, raakasuklaaseen ja gluteenittomiin välipalasnackseihin. Onneksi meillä oli superherkulliset tarjoilut, kiitos sisareni, niin makkarapaketin unohtuminen ei juurikaan harmittanut. Ensi kerralla sitten :)

Ruoka maistuu ulkona parhaiten

Täytyy sanoa, että ulkona liikkuminen ja syöminen on ihan parasta! Sitä kokee samanlaisen fiiliksen kuin lapsena. Silloin pieneen laukkuun tuli pakattua milloin mitäkin ja eväsretki oli välistä sohvan takana, lähimmän kallion päällä tai milloin missäkin. Toivon, että reissuvalmisteluiden myötä vaeltamisesta tulee tapa. Haaveilin jo Leathermanista ja pienen Fiskarssin retkikirveen hankinnasta. Sen lisäksi haaveilen karhunkierroksen teosta eli retkihaaveita piisaa.

Mitäs me lomalaiset eli meitsi, Harri-koira ja siskoni Anna-Maija 

Ensimmäinen rinkanulkoilutusreissu sujui mukavasti. Ainoastaan hiertäneet ja läpimäriksi kastuneet vaelluskenkäni hidastivat matkaa loppuvaiheessa. Onneksi ehdin ajaa kengät kunnolla sisään tai hankkia uudet. Matkaa kertyi kymmenen kilometriä eikä noin 4 kiloa painanut rinkka tuntunut pahalta. Tästä on hyvä jatkaa ja kerryttää vaelluskokemusta!

-Virpi

Kymijoen rannalla