Stressaa rennosti

Stressi on mielenkiintoinen asia. Sillä on negatiivinen kaiku, mutta sopivissa määrin se saa meidät tekemään parhaamme ja toimimaan tehokkaasti. Meille on kova pala myöntää, että olemme stressaantuneita ja, että stressi on ottanut yliotteen. Se kertoo heikkoudesta ja siitä, ettemme kestä sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Vai onko se niin?

Olen pohtinut suhdettani stressiin ja siihen, kuinka se näkyy minussa. Tilanteen äityessä nukun huonosti. Nukahtaminen vie aikaa ja heräilen aamuyöllä eikä nukahtaminen meinaa luonnistua. Kellon soidessa olen kuin nukkuneen rukous, kroppa rullaa hitaalla, pinna on kireellä ja sitä rataa. Todellisuudessa stressi näyttäytyy kehossa paljon aiemmin ja mikäli pysähdymme seuraamaan kehon viestejä ehdimme jarruttamaan ajoissa. Siitä syystä vaikkapa personal trainer voi havaita stressin ennen kuin huomaamme sitä itse.

Varsin usein stressikertoimen kasvu oireilee kehon kiputilojen muodossa. Keho on viisas ja yrittää, kyllä kertoa, kun ollaan menossa väärään suuntaan. Itse poden päänsärkyä ja selkä alkaa jumittaa. Olen ymmärtänyt kehoni viestien ja stressitilan yhteyden vasta nyt. Aiemmin olen harmitellut huonoa ergonomiaa töissä ja yhdistänyt stressin vasta unirytmin oireillessa. Ja olen yksi niistä, joka on kieltänyt stressaavansa viimeiseen asti. Ajatella, jos joku pitäisi minua heikkona, sehän olisi ihan kamalaa. Vai tekisikö se minusta sittenkin vain inhimillisen?

Opettelenkin nyt stressaamaan rennosti, kuuntelemaan itseäni ja jarruttamaan ajoissa. Tiistaina osallistuin Myötätuulivalmennuksen järjestämään stressaa rennosti valmennukseen. Kävimme erilaisia tunnetiloja läpi puhumalla ja maalaamalla. Kolmetuntisen alussa huomasin kehoni huutavan "kiristää, puristaa, ahdistaa ja uuvuttaa" eli risaääniä seurasi intensiivisen työpäivän jäljiltä. Kun tuntemukset oli purettu paperille huomasin loppurentoutuksessa, että muutos parempaan oli tapahtunut. Tunsin itseni rentoutuneelta, voimaantuneelta, iloiselta ja tyytyväiseltä. Kuinka helppoa hellittäminen onkaan, kun sen tekee ajoissa.

Kuvassa: mitä haluan, pelkään ja tarvitsen.

Siitä viisastuneena pidin taukoa CrossFit-treeneistä. Jostain syystä halusin irtautua suorittamisesta ja keskityin lepäämään. Kuinka mukavaa olikin köllötellä pari iltaa ihan vain kotosalla työpäivän jälkeen. Olen miettinyt, kuinka paljon kiireinen elämäntapa tekee meille hallaa. Emme osaa pysähtyä ja kuulemme kehomme viestit väärin. Meillä ei ole aikaa tehdä niitä asioita, joiden avulla voisimme rauhoittaa tahtia ja päästä kohti rentoa stressaamista. Se on oikeastaan aika surullista. 

Stressataan rennosti <3

-Virpi