Oman elämänsä sushi-kokki

Olen melkein vuoden verran ajatellut tekeväni sushia, mutta se on vain jäänyt ja jäänyt. Nyt, kun lomalle ei ollut mitään erikoista suunnitelmissa, päätin lopultakin toimia. Asiaa edesauttoi se, että sisareni lomailee samanaikaisesti eli sain värvättyä itselleni apukädet. Hieman jännitti, etenkin riisin valmistus. Sillä jos sushiriisi epäonnistuu on koko homma automaattisesti pilalla. Kaiken lisäksi riisipaketissa oli täysin erilainen ohje kuin netissä eli arvoin niiden välillä.

Sushiriisiä on ensin huuhdeltava 3-4 kertaa. Sitten se keitetään kannellisessa kattilassa, eikä kantta saa availla kesken kaiken, ja annetaan hetkisen levähtää. Joukkoon sekoitetaan riisiviinietikasta, sokerista ja suolasta tehty liemi. Samanaikaisesti riisiä on sekoitettava leikkaavien vedoin ja jäädyteltävä huiskan avulla. Meillä huiskan asemassa toimi sanomalehti, mutta ei se niin nuukaa ole. Sitten riisi jätettiin hetkikseksi kostutetun keittiöliinan alle odottelemaan.

Ensikertalaisia kun oltiin, tehtiin pelkkiä nigirejä eli levärullia. Väliin laitettiin pinaattia, korianteria, kurkkua, porkkanaa, wasabia, tiikerikatkarapuja, kylmäsavulohta, kevätsipulia ja avokadoa. Oikea sushi-kokki saisi armaan sydänkohtauksen moisesta, mutta jokainen tyylillään. Sushin tekeminen vaatii pienoista sorminäppäryyttä, mutta se on varsin mukavaa hommaa. Se toimii myös mukavana ohjelmanumerona, jos valmistaa japanilaista herkkua kaveriporukalla. Pienoisen askartelun päätteeksi saimme yhdeksän rullaa valmiiksi. Sitten pitikin enää odotella nälkää ja iltapala-aikaa.

Vanhemmilleni tämä oli ensikosketus sushin maailmaan. Siinä sitä sitten porukalla naureskeltiin puikoilla syömistä ja analysoitiin makuja. Totesimme porukalla, että elämys oli kaiken vaivan arvoista ja niinpä maailmassa on muutama sushin ystävä lisää. Ensi kerralla haluaisin kokeilla raakaa lohta ja mätiä. Ja toiveissa olisi pyöritellä myös makeja eli hyviä vinkkejä sekä reseptejä otetaan vastaan. Pitääkin varmaan jatkaa taitojen kehittämistä lähiaikoina.

-Virpi