Piilotetun hymyni tarina alkoi noin 30 vuotta sitten, ollessani ekaluokkalainen. Hammaslääkäri totesi, ettei minulle tule ikinä kasvamaan kaikkia maitohampaita, vaan osa hampaistani puuttuu synnynnäisesti. Ammattitaidottomana julmurina (ja kyllä hän vihasi lapsia, kiroili, oli kovakourainen ja muutenkin kamala) hän päätti poistaa minulta useita maitohampaita lupia kyselemättä. Niin minusta tuli harvahammas ja ikuinen hammaslääkärikammo oli istutettu osaksi identiteettiäni. Tänäpäivänä tiedän, että maitohampaat pysyvät usein tiukasti kiinni jopa 30 vuotta, jos niiden annetaan olla paikoillaan ja tilalle ei ole tulossa oikeita hampaita.
Onnekseni en osannut tuossa vaiheessa murehtia asiaa. Kasvoin maalla, olin pienessä kyläkoulussa ja lähipiirissäni kukaan ei tehnyt asiasta ongelmaa. Jos joku yritti kiusata asiasta oli rinnallani joku toinen, joka puolusti minua. Vasta yläasteelle siirryttäessä asia alkoi toden teolla häiritsemään. Tässä vaiheessa pääsin hyväntahtoisen hammaslääkärin hoitoon, joka alkoi miettiä ratkaisua ongelmaan. Sain aluksi raudat, joilla suuhuni tehtiin kolme rakoa uusia hampaita varten. Ollessani 14-vuotias sain alariviin ensimmäisen kevytsillan eli eräänlaisen tekohampaan. Se oli järisyttävän ruma, mutta toisaalta tyhjää parempi.
Ylärivissä ongelma oli/on edelleen suurempi. Sinne sain aluksi kitalakilevyn, jossa oli kaksi hammasta rakoja peittämässä. Levyn ja kitalaen väliin kerääntyi sylkeä ja ruokaa. Se myös painoi ja sai hengityksen haisemaan, ei siis kiva. Käsittääkseni systeemi toimi samalla periaatteella kuin mummojen tekarit. Jossain kohdassa levyn tilalle tuli kevytsillat eli melkein hampaiden näköiset viritykset.
Hammaslääkärikierre kuitenkin jatkui ja jatkui. Hampaat irtoilivat kukin vuorotellen ja välillä olin parikin kertaa viikossa hammaslääkärissä. Näiden vuosien aikana olen mittaillut odotushuoneita, zoomaillut kattoja, istunut monttu auki ja pelännyt jokaikisellä kerralla. Olen valehtelematta viettänyt aikaani hammaslääkärissä varmaan muutaman kuukauden. Luultavasti pärjäisin leikiten hammaslääkärin ensimmäisen vuoden opinnoistakin, sillä kaikkea on kuultu.
Aikuisiällä ongelma hieman helpotti ja hampaita kiinniteltiin vain muutaman vuoden välein. Mutta pelko irtoamisesta on aina läsnä, eikä sille ole ikinä oikeaa aikaa, ei ikinä. Metallilevyillä kiinnitetyt sillat ovat tummentaneet hymyni ja ajatus kauniista hammasrivistä on ollut mahdoton. Voi kuinka kadehdinkaan kaikkia, joiden hampaat hohtavat valkoisina ja jotka hymyilevät leveästi. Minä en ole uskaltanut aikuisena hymyillä kertaakaan kunnolla, hammasrivistöni on pysynyt visusti piilossa. Olen myös aina pelännyt saavani kommentteja tai kyselyitä aiheesta ja on niitä tullutkin.
Välillä näitä kevytsiltoja on uusittu ja se se vasta kivaa puuhaa onkin. Ensin hammas tai lähinnä hampaan irvikuva irrotetaan. Sitten otetaan muotit ja sitten odotellaan harvahampaana monta päivää, joskus jopa yli viikon verran. Silloin itsetunto on kateissa, se on vedetty vessanpöntöstä alas. Sosiaalinen elämä on holdissa ja niin on elämä muutenkin, mutta aina olen jäänyt henkiin. Ja asialla on myös toinen puoli eli taloudellinen puoli. Näitä remontteja kun ei Kela korvaa ja laskut ovat varsin suuria. Onneksi ne ovat aina järjestyneet, kiitos parhaiden tukijoideni äidin ja isän.
Lähes kymmenen vuotta sitten onneton hammastarinani sai käänteen parempaan. Muutin nimittäin Lahteen ja löysin todella hyvän hammaslääkärin naapurini avustuksella. Suosittelen siis kaikille Kymppihammas Oy:tä ja Kari Nordströmiä. Hän oli ensimmäinen, joka ymmärsi, mitä olin kokenut. Hän pisti joka ikisellä kerralla ammattitaitonsa likoon, jotta minun olisi parempi olla. Ehkäpä kuusi vuotta sitten yksi hammas hajosi, kun kipeänä pyörryin ja löin pääni vessan lattiaan. Episodin jälkeen sain ensimmäisen kerran katseenkestävän kevytsillan. Sellaisen, joka näytti oikealta, ei sisältänyt kamalaa metallilevyä ja pysyi paikoillaan.
Muutamien vuosien ajan olen totutellut ajatusta siitä, että kaksi muutakin kevytsiltaa tulee pian tiensä päähän. Vajaa kuukausi sitten tiesin sen päivän koittaneen, sillä alarivissä heilui. Pelkkä ajatus kouraisi vatsassa, pelko astui heti kuvioihin. Ensimmäisellä kerralla lääkäri mietti, kuinka tilanne tulisi ratkaista. Hän kutsui teknikon (tyyppi, joka tekee hampaat) konsultoimaan ja yhdessä he päättivät, miten toimittaisiin. Onnekseni teknikko lupasi kiirehtiä eli harvahampaisuus kestäisi vain 2,5 päivää. Normaali työaika on helposti 5 päivää tai enemmän. Vastaavasti esimies antoi luvan tehdä kolme päivää etätöitä, vaikka virallinen ohjeistus on kaksi päivää per viikko. Kiitos kaikille joustamisesta, se merkitsi paljon!
Tiistaina se sitten koitti. Pelkäsin heti herätessäni. En voinut syödä ja odotushuoneeseen päästyäni meinasin oksentaa. Operaation aikana hoin mielessäni mantraa kaikki on hyvin ehkäpä tuhat kertaa. Vanhat viritykset olivat metallia ja niiden irroittaminen vei aikaa ja tuhosi poranteriä. Jokaista risausta pelkäävänä kipu tuntui pahalta, joten lopulta puolet kasvoistani oli puuduksissa. Selkäni pingottui kuin jousi, kun yritin pysyä tuolissa paikoillani. Lopulta en enää tuntenut valuiko räkä poskella vai ei. Lähes kaksi tuntia myöhemmin kiirehdin kotiin katseilta piiloon ja sulkeuduin neljän seinän sisään. Ja kaikki ei ollut ihan hyvin, vaikka kuinka yritinkin uskotella. Naapuri kiikutti pillejä, jotta pystyin juomaan, sillä leukaluu oli hellänä ja hampaita vihloi. Tarinan hyvä puoli on se, että sain samaan hintaan dieetin, sillä syömistä oli vain pakko vähentää.
Tänään palasin tapahtumapaikalle. Olo oli astetta helpompi, sillä tiesin toimenpiteen melkein kivuttomaksi. Puudutusta laitettiin vain vähän ja pelosta sekä puudutteesta turtana alistuin kohtalooni. Kaikista peloistani huolimatta pystyn varsin hyvin olemaan nämä istunnot ja vaikken näytä kovin rohkealta niin todellisuudessa olen kerännyt kaiken rohkeuteni noihin hetkiin. Jälleen hammaslääkäri teki tarkkaa työtä ja yritti tehdä oloni edes siedettäväksi. Hän kertoi rauhallisesti eri vaiheet, miten operaatio eteni ja lohdutteli. Tunnin kuluttua hammasrivini on kolmeenkymmeneen vuoteen lähes siedettävä. Saatan jopa jatkossa hymyillä leveämmin kuin koskaan aikuisikäni aikana.
Ja minä olen 1600 euroa köyhempi, mutta tämän laskun maksoin mielelläni. Näistä remonteistahan ei ikinä tiedä mitä ne maksavat. Ja hammaslääkäri jopa jätti pari toimenpidettä laskuttamatta eli lasku olisi ollut parisataa kalliimpi jonkun toisen vastaanotolla. Samanaikaisesti sydän itkee verta taloustavoitteeni takia. Siitä huolimatta marssin Sokokselle ja tein pienen lohtuhankinnan. Vanhempani ovat aina palkanneet minua pienillä hammaslääkärilahjoilla ja näköjään teen sitä itsekin. Taloudellisessa mielessä huono veto, mutta tässä tapauksessa sallittu ja yhtälöön kuuluva. Nyt minulla on siis kaksi maailman kauneinta kahvimukia.
Kalenterista tuli raivattua välittömästi pari kivaa ja odotettua menoa pois. Joitain (joogakurssi ja maalausterapia) siellä on edelleen ja niihin ei rehellisyyden nimissä olisi varaa, mutta henkisen hyvinvointini takia ne saavat pysyä. Talvilomani joutuu myös uuteen syyniin, sillä nyt ei taida olla varaa pyörähtää kaupungilla kahvilla (anteeksi turhamaisuuteni, mutta se on joskus ihanaa), käydä ulkona syömässä tai leffassa. Luojan kiitos en ollut varannut mitään ulkomaanreissua. No onneksi elämässä on ilmaisiakin iloja ja toisaalta raha-asiat ovat vain asioita ja asioilla on tapana järjestyä.
Ensimmäistä kertaa koko golfurani aikana mietin pystynkö pelaamaan ensi kesänä. Pärjäisinkö ilman todellista rakkauttani? Mitä ihmiset tekee kesällä jos ne ei golfaa? En tiedä haluanko tietää, tuskinpa. Pelioikeus syventää ahdinkoani, mutta se saattaa olla asia, josta luopuminen olisi likaa. Ainakin lykkään hankintaa touko-kesäkuulle ja toivon, että asia ratkeaa jollain mystisellä tavalla. Ja loppujen lopuksi asiat ovat juuri nyt hyvin. Ongelma on tilapäisesti ratkennut eli se ei ole ikuisesti ohitse. Se voi kuitenkin (ja toivottavasti) pysyä pois päiväjärjestyksessä vuosia, vuosikymmenen tai kauemminkin. Eli kyllä asiat ovat oikein hyvin. Ja sitä leveämpää hymyäkin voisi harkita...ehkä.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti