Pomppasin siis täysipäiväisestä valmentajasta eLearningin maailmaan eli ideoimaan ja työstämään sähköistä oppimisympäristöä. Rakkauteni valmentamiseen ja oppimiseen ei siis katoa minnekään vaan muuttaa hieman suuntaansa. Olen kokeillut verkkokurssien tekemistä, joten tuon mukanani hieman kokemusta ja sitäkin enemmän uteliaisuutta uutta maailmaa kohtaan. Kovin valmis en siis ole, mutta sitäkin innokkaampi oppimaan ja valmis imemään itseeni uutta tietoa. Onneksi saan pestiin koulutuksen ja kantapään kautta opin loput :)
Viikko käynnistyi sillä, että kollegani neuvoi minua uusiin hommiin ja sain ensimmäisen toimeksiantoni. Päässä löi tyhjää, mutta sitkeästi aloin hommiin, luotin sen ideankin vielä löytyvän. Painoin töitä koko päivän eli tutkin, mietin, kirjoittelin muistiinpanoja ja pohdin pääni puhki. Lopulta etäyhteyteni sanoi sopimuksen irti ja näkyvä lopputulos oli pyöreä nolla...kääk! Onneksi ajatus alkoi hahmottua takaraivossa ja rustasin innolla ideoita vihkooni. Huomenna tiedän, mitä alan tekemään ja voin painaa vihdoinkin kaasua!
Näin uuden edessä parasta ovat mahdollisuudet, sillä niitä on valtavasti. Pursuan intoa ja energiaa vaikka yksityiskohdat ovatkin vielä hämärän peitossa. Suhtaudun kaikkeen yltiöpositiivisesti ja naivisti luotan siihen, että pärjään uusissa saappaissa yli omienkin odotusteni. Koen olevani tervetullut niin tiimin kuin esimiehenkin puolesta, joten minkään sortin pelkoja tulevasta ei ole. Ja eiköhän se alkukankeuskin muutu pian vauhdikkaaksi tekemiseksi.
Onneksi mulla on tuo nelijalkainen sparraaja, jonka kanssa voi brainstormata urakalla. Kuten kuvasta näkyy on Hamppukin hyvin mietteliäs ja suhtautuu uuteen asian vaatimalla vakavuudella.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti