Tekeekö raha onnelliseksi?

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi. Tiedän sen toki helpottavan asioita, mutten usko rahan, hienon auton tai vaikkapa ison talon nostavan onnellisuutta. Sen sijaan pyrin päivittäin kiittämään elämää niistä asioista, joita minulla on esim. kaunis kerrostalokotini, käytössäni oleva siskon auto ja säännölliset kuukausitulot. Onni ja onnellisuus huokuvat meistä itsestämme. En juurikaan murehdi laskuja ja pyrin muistamaan niitä maksaessani olevani onnekas, minulla on varaa maksaa ne. Vaikkakin kituuttelisin loppukuusta, kuten usein teenkin, olen saanut kaiken pakollisen rahoitettua ja usein jotain extraakin.

Tänään käytin aamulorvintani tarttumalla lauantain Hesariin, se siis ei mahtunutkaan eiliselle to do -listalle. Saas nähdä minä päivänä pääsen sunnuntaihesarin pariin, en ehkä koskaan. Silmiini osui artikkeli Onnen hinta, joka osui suoraan kohteeseen. Siinä kerrotaan pariskunnasta, joka on kehittänyt erilaisia sopimuksia välttääkseen rahasta stressaamisen. He kirjoittavat myös blogia aiheen tiimoilta: https://leanlifeelamaa.wordpress.com, tää menee muuten välittömästi lukulistalleni. Jos aihe kiinnostaa niin kannattaa kurkata.

Artikkelissa listataan kuusi vinkkiä, joiden avulla samalla rahalla saa enemmän onnellisuutta:

1. Mieti, mikä sinut tekee onnelliseksi.

2. Laita rahaa luottokorttitilille ennen matkaa.

3. Elämykset tuottavat kestävämpää onnea.

4. Harvinainen herkku maistuu paremmalle.

5. Osta aikaa.

6. Ole antelias.

On monta syytä, miksi juttu kolahti. Ensinnäkin olen pohtinut suhtautumistani rahaan ja rahankäyttöäni paljon. Tämän vuoden aikana olen räpiköinyt pois Visa kierteestä ja muuttunut asteen verran harkitsevammaksi kuluttajaksi kuin ennen, en ole päässyt vielä pitkälle, mutta iloitsen jo näistä saavutuksista. Rahaa säästötililleni ei ole kertynyt, mutta hei ainoa velka, jonka omistan on asuntolaina ja sekin lyhenee ihan mukavasti. Toiseksi näen vinkeissä yhtäläisyyden vetovoiman lakiin ja ajatukseni siitä, että materian tuoma onni on lyhytkestoista. Anna niin saat, koe niin elät, ole järkevä äläkä katuva...

Kolmanneksi tiedän vuoden 2016 tuovan monta menoerää mukanaan. Ensimmäisten neljän kuukauden aikana yhteenlasketut isommat kulut tekevät yhteensä noin 2500 euroa. Se on yhden naisen taloudessa paljon, kun säästötilin saldo on noin viisi euroa. Olen silti päättänyt olla stressaamatta, koska asioilla on tapana järjestyä ja raha-asiat ovat järjestelykysymyksiä. Mielestäni organisointitaitoni ovat myös keskimääräistä paremmat, joten asia on melkein pois päiväjärjestyksestä.

Jos peilataan menoeriäni, niin ne vaikuttavat Onnen hinta -juttuun peilattuina järkihankinnoilta:

- NLP master -kurssi 1364 €, olen siis päättänyt maksaa tämän kolmessa kuukaudessa.

- Joogaviikonloppu Vierumäellä maaliskuussa n. 350 €.

- Golfin pelioikeus ja jäsenmaksu arviolta 750 €.

NLP on sijoitus itseeni, hyvinvointiini ja läpi elämän kantava investointi. Hyödynnän sitä kuitenkin töissä ja vapaa-ajalla eli kaikkialla. Joogaviikonloppu on myöskin hieno elämys, aikaa hyvän ystävän kanssa ja panostus omaan hyvinvointiin. Kokemuksesta myös tiedän, että Vierumäellä on hyvät ruuat, eikä rahaa mene muuhun, joten hinta-laatusuhde on kaikin puolin loistava. Ja golf...no se on elämäntapa, nautinto, hyvinvointia, liikuntaa, elämyksiä koko kesäksi, ystäviä, onnistumisia, hyvää nöyryyttä jne. tästä ei siis tarvitse edes neuvotella.

Rahan meno ei oikeastaan stressaa tässä kohdassa lainkaan, tästäkin selvitään. Olen jopa aika varma, että hoidan homman kiitettävästi. Tieto siitä, että vaate- ja kenkävarastoni eivät vaadi lisähankintoja samana aikana on varsin voimaannuttava tekijä. Huomaan muuten leuhkivani järjestetyllä ja karsitulla vaatekaapillani jatkuvasti. Eikö olekin hassua, että vähennetty vaatevarasto on tuonut enemmän onnea kuin jatkuva hamstraus? Toiseksi ajatustapani rahaa kohtaan on muuttunut New Yorkin reissun myötä ja erään NLP-harjoituksen ansiosta (olen varmaan kertonut siitä täälläkin marraskuun aikana?). Kolmanneksi tiedän, että joudun myös sanomaan ei osalle asioista. Olen joutunut toppuuttelemaan ystävieni suunnittelemaa kylpyläreissua ja todennut sen sopivan budjettiini vasta toukokuussa, onneksi hyvät ystävät ymmärtävät. Tämä lienee vain yksi monista asioista, jotka siirtyvät tai jäävät kokonaan tekemättä. Elämä on valintoja ja niin ikävää kuin se onkin, kaikkea ei voi saada.

Yksi asia, josta kanssani on turha keskustella on raha-asioiden märehtiminen. Minua ei kiinnosta paprikan kilohinta, urputus veroista tai vakuutusten hinta. Kuuntelen toki sujuvasti, mutta todellisuudessa ärsyynnyn enkä ymmärrä yskää. Maksan mielelläni veroja, koska ne ovat hyvinvointiyhteiskunnan perusta. On myös tyhmyyttä olla ymmärtämättä, mitä kaikkea niillä euroilla tehdään. Omaan hyvinvointiin panostaminen ja vaikkapa kuntoilukuluissa säästäminen on mielestäni hölmöläisen hommaa eli puhu jollekin muulle, olen eri mieltä nyt ja aina. Murehtimalla myös vetää puoleensa lisää murheita eli tämä seikka kannattaa muistaa, kun seuraavan kerran tekisi mieli manailla rahanmenoa. Kannattaa siis ajatella, mitä kannattaa ajatella :)

Mieti tuoko raha sinulle onnea? Jos niin se on hyvä se. Uskallan silti väittää, että todellinen onni on varsin usein ilmasta. On totta, että oikein sijoitetut eurot tavaraan X voi myös tuottaa iloa pitkään ja silloin sijoitus kannattaa. On kuitenkin hyvä miettiä tarvitsenko todellakin tämän ja tuon vai laittaisinko rahan vaikkapa lomamatkaa varten odottelemaan. 

-Virpi