Eroon flunssabluesista

Olen kulkenut muutaman päivän hieman alamaissa ja kummastellut sitä itsekin. Flunssa puskee uudemman kerran päälle, nukun kehnosti ja kaupan päälle stressaan turhaan uusista työjutuista. Stressi on vieläpä ihan omaa keksintöäni, sillä kollegani ja esimieheni tsemppaavat täysillä ja tietävät osaamisen vievän aikaa. Koska tällainen alakuloinen fiilis ei tunne omalta on tilanne harmittanut entisestään. Ympärilläni tapahtuu hienoja asioita ja tässä sitä vain synkistellään joulun alla...näin ei voi jatkua. Niinhän se menee, että välillä joutuu uimaan synkissä vesissä. Juttu on kuitenkin se, että pyrkii sitkeästi pinnalle.

Päätin aamulla, että tänään se rypeminen loppuu. Pitkästä aikaa laitoin hiukset nätisti, valitsin kivat vaatteet ylle ja pistin jopa punaa huuliin. Tiukan paikan tullen jokainen pieni teko auttaa eteenpäin. Päivän mittaan lookini alkoi tosin muistuttaa Petteri Punakuonoa, mutta olo oli jo himpun verran parempi.

Töistä päästyäni kurvasin lahjaostoksille, antamisen ilo on kuitenkin se juttu joulun alla. Edellinen postaukseni kertookin tästä eli sain hommattua joulukukan yksinäiselle vanhukselle. Koska tilani oli yhä kriittinen palkitsin myös itseni pienellä joulukukalla, olen jo tovin haeskellutkin sopivaa. Eikä maailmassa liene sellaista naista, joka ei ilahtuisi kukasta. Oloni koheni taas snadisti ylemmäs.

Olen jo pitkään pyöritellyt ideaa siitä, että saisin kasaan ryhmän ihmisiä, jotka voisivat innostaa toisiaan. Mielestäni innostuminen johtaa usein onnistuminen ja onnistuminen lisää innostumista, sellaista positiivisuuden kehää tässä tarvittaisiinkin. Sen pidempään miettimättä pistin tuulemaan, välittämättä siitä, ettei idea ollut pahemmin jalostunut, ja perustin Facebookiin ryhmän Innostu onnistumalla - onnistu innostumalla. Kutsuin mukaan niitä kavereita, joiden oletin arvostavan ideaa ja hep taas mentiin fiilismittarilla ylöspäin. Suhteellisen järeät keinot käytössä, mutta joskus on pakko :)

Pelkistetyn ihana <3

Pisteenä iin päälle kaivoin todelliset aseet esille...tit-ti-di-dii kynsilakat esiin! Jos flunssa ei jätä minua niin ainakin minä päätän, ettei huomenna synkistellä hetkeäkään. Aina ei ole helppoa valita tuntemuksiaan, mutta positiivisuuskin vaatii töitä...joskus jopa joka päivä. Nyt tuntuu siltä, että voin käydä hyvin mielin nukkumaan. Huomenna aion olla asteen verran terveempi ja positiivinen oma itseni.

-Virpi

PS: Jos tuo Facebook-ryhmä kiinnostaa niin nykäise hihasta tai tyrkkää mailia virpi.rantala@gmail.com. Sisältö on vielä hieman epäselvä, mutta eiköhän se siitä lähde muotoutumaan, kun innostajat innostavat toisiaan.