Näyttääkö meillä tältä?
Vai tältä?
Käsi sydämellä voin vannoa, että olen vaalinut siisteyttä huolella. Flunssa on tehnyt pienen särön tilanteeseen eli lehtilaatikko pursuilee, tällä viikolla en ole tyhjentänyt käsilaukkuja päivän päätteeksi ja tiskausintokin on hieman laantunut. Vaatekaappini sen sijaan ovat täysin ojennuksessa ja se lienee isoin haasteeni. Olen jatkanut karsintaa ja massiivisen urakan jälkeen käyttövaatteiden määrä on vähentynyt huomattavasti. Joka viikko olen löytänyt jotain turhaa. Vaikka vaatevarastoni ei enää pursua runsauttaan olen tyytyväisempi kuin koskaan.
Vaatevalikoimani on varmaan selkeämpi kuin koskaan. Olen pohdiskellut, millainen tyylini on, millaisissa vaatteissa viihdyn ja mitkä sopivat keskenään. Pukeutuminenkin on aamuisin helpompaa, kun kaikki on järjestyksessä ja kaappien sisällön hahmottaa yhdellä vilkaisulla. Ja arvaatteko mitä, en edes kaipaa uusia vaatteita. Ainoa, mitä olen hankkinut ovat valkoiset trikoopaidat. Voisin nimittäin pukeutua aina valkoiseen paitaan, ja varsin usein pukeudunkin, sillä huivilla, neuleella tai jakulla lookia saa muutettua kädenkäänteessä.
Myös keittiönkaapit ovat ojennuksessa. Tiedän tarkalleen, mitä missäkin on. Enkä ole kaivannut mitään pois heitettyä. Laatua ei voi siis korvata määrällä, vaan oikeilla valinnoilla pärjää paljon paremmin, on kyse sitten vaatteista, kengistä, laukuista, kirjoista, keittiötarvikkeista tai oikeastaan mistä vain. Kaaosta katsellessani tajusin pitäneeni vanhoista ihmissuhteista, tunteista ja muistoista kiinni. Luopuminen on tehnyt kaikesta helpompaa. Koti on paljon viihtyisämpi ja menneisyys on irrottanut otteensa. Ehkäpä luopuminen mahdollisti senkin, että uskalsin tarttua töissä uusiin haasteisiin? Tai voihan se olla sattumaakin, mutta huomaan kummasti yhteneväisyyksiä.
Yksi karsimisprojektin parhaista puolista on se, että viikkosiivous on naurettavan helppoa. Vaikkakin olin sairastelun takia lähes kolme viikkoa siivoamatta, tosin ainoa asia, mikä villiintyi oli pöly ja kissankarvat. Kun mitään ei tarvitse ensin järjestellä, valmistuu siivous kädenkäänteessä. Voi tarttua suoraan imuriin ja ennen kuin huomaakaan koti alkaa olla puhdas. Tämän innoittamana jynssäsin viime sunnuntaina kylpyhuoneeni lattiasta kattoon. Nyt oli vihdoin energiaa tarttua kalkkitahrojen ja muiden pinttyneiden likojen kimppuun. Vessan peilikaappi oli saanut niin vahvan lakkakerroksen, etten uskonut sen enää puhdistuvan. Suosittelen siis Universal stone -nimistä siivousainetta kaikille kalkkitahroihin kyllästyneille.
En ole yhtä hysteerinen asian suhteen nyt, kuin urakan päättyä. Pyrin silti laittamaan asiat välittömästi paikoIlleen. Muistutan itseäni säännöllisesti nykytilasta ja kiitän itseäni. On vaikea kuvitella, että päästäisin kaappejani enää samanlaiseen kaaokseen kuin ennen, taisin oppia läksyni vihdoinkin ja hyvä niin. Jutun juju lienee juuri siinä, että urakka tuli tehtyä vauhdilla ja varsin massiivisesti. Kun on säikäyttänyt itsensä henkihieveriin ei halua palata entiseen.
Järjestys on ihana asia!
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti