Oletko rikas vai köyhä?

Juuri, kun pääsin "avautumaan" rahan ja onnen suhteesta, seurasi aihe minua aamupalapöytään. Ja kyllä söin aamupalani puoli yhdeltä, koska niin siinä nyt vain kävi. Avasin sunnuntaihesarin ja suorastaan ahmin jutun köyhyystutkimuksesta. Rikkaiden mielestä köyhät ovat nuhjuisia, kyvyttömiä ja laiskoja. Iso osa hyvätuloisista on sitä mieltä, että köyhyys on ihmisen oma vika. Onkohan se näin?

HS 20.12.2015

Olen muutaman viimevuoden aikana miettinyt sitä, kuinka Suomen ja lähinnä suomalaisten eriarvoistuminen kasvaa. Tuntuu, että toimeentulorajan alapuolelle tippuu jatkuvasti lisää ihmisiä. Esimerkiksi vanhukset ja lapsiperheet kohtaavat usein raadollisia tilanteita, ostaisiko ruokaa vai lääkkeitä, kun molempia tarvitsee. Eniten huolestuttaa kuitenkin ihmisten välinpitämättömyys ja tämä Hesarin tutkimus todistaa ajatukseni oikeiksi.

Muistan miettineeni ala-asteella sitä, missä kastissa meidän perheemme olisi. Luimme silloin historiassa Intian (meniköhän edes oikein, olen oppimani autuaasti unohtanut) kastijärjestelmästä ja peilasin sitä meihin. Pienessä päässäni totesin, että kumpikaan ääripää, rikas tai rutiköyhä, ei ollut oikea eli sijoitin perheemme keskivälille tai aavistuksen sen alapuolelle. Kiitos vanhempieni olen saanut aika hyvät raamit elämälle. Raha ei kasva puussa, mieti mitä haluat ja tarvitset, eikä lainarahalla ostella muuta kuin asuntoja ja autoja. En pystyisi maksamaan laskuja eräpäivän jälkeen vaikkakin tarve ja halu ovat usein hämärtyneet hankinnoissani.

Köyhyys on usein periytyvää, kuten rikkauskin. Huonoista lähtökohdista on vaikea ponnistaa ylös ja esimerkiksi suomalainen lukiojärjestelmä voi olla köyhälle yksinhuoltajaperheen lapselle poissuljettu vaihtoehto, valitettavasti näin. Etenkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa rakastetaan tarinoita siitä, kun köyhästä tuli rikas ja hän taisteli esteiden ylitse. Suomessa kansallinen identiteetti neuvoo vastaavasti olemaan tyytyväinen siitä, mitä on, pitää paremman tavoittelua tyhmänä ja sitä rataa. Kannattaa pohtia vaikkapa jokaisen tuntemia sananlaskuja esimerkiksi "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla".

HS 20.12.2015

Tutkimuksessa silmiinpistävää on se, että köyhät ja rikkaat olivat samaa mieltä asioista eli nostoista ei pidä syyttää vain parempiosaisia. Vastaavasti rikkaita pidetään ahneina. Vetääkö köyhä katkeruudella lisää köyhyyttä puoleensa? Juuri edellisessä kirjoituksessani taisin väittääkin näin ja kyllä niin minä ajattelen. Tietyn tulorajan alapuolella ollessa noidankehä on jo valmiiksi pakkasen puolella, että tuskinpa se sieltä pelkällä positiivisella ajattelulla voi nousta. Asia ei ole siis niin mustavalkoista ja pelkällä vetovoiman lailla selitettävissä.

HS 20.12.2015

Artikkelissa todetaan, että varallisuutta ei voi nähdä ulospäin. Jokseenkin köyhän voi erottaa kengistä ja usein köyhä on ylipainoinen, tupakoi ja käyttää alkoholia. Eli jos olet lihava, sinulla on huonot kengät ja röökaat niin mieti, mitä saatat viestittää (myönnetään huono kevennys). Ote jutusta, jossa on mielestäni suuri viisaus "Jokaisen ihmisen pitäisi saada työtä ja siitä palkka, joka riittää elämiseen. Jokainen köyhä tietää, että elintaso ei määritä onnea. Elämän pitää olla elämisen arvoista, ei murheissa ja stressissä kieristelyä."

Köyhyys tai rikkaus ovat kuitenkin kovin suhteellisia käsitteitä. Itse olen määritysten mukaan keskituloinen, sinkkuna tosin hieman huonommassa asemassa pariskuntien verrattuna. Minulla on omistusasunto ja asuntolainaa. Autoa ei ole, mutta toiveitteni mukaan jonain päivänä sekin muuttuu ja varmasti muuttuukin. En pidä itseäni köyhänä, enkä rahalla mitattuna varakkaana. Silti pidän itseäni monessa suhteessa rikkaana. En omista merkkilaukkuja, reissaa rajattomasti, shoppaile jatkuvasti, mutta olen onnellinen. Minulla on hyvä perhe, ihania ystäviä, mielenkiintoinen työ, mahtava työporukka, harrastuksia jne. niitä ei saa rahalla ja, mitä muuta ne ovat kuin rikkautta?

-Virpi