Sanoista tekoihin eli ideasta innostuneena marssin työpaikalle. Ohjelmassa oli kolme palaveria, joista kahdessa vetovastuu oli allekirjoittaneella, yhdessä olin vain osallistujan roolissa. Kun hoidin asian niin, etten sanonut kertaakaan ei vaan esitin kysymyksiä tyyliin "voisimmeko miettiä tätä eri näkökulmasta?" tai "kirjataan ylös ja pidetään kaikki vaihtoehdot avoimina" pysyi ilmapiiri suotuisana. Lopputulos kaksi erittäin onnistunutta palaveria, joiden jälkeen osallistujilla oli askelmerkit selvillä, vastuut jaettuna ja innostusta ilmassa. Eikä se kolmaskaan huonosti mennyt, päinvastoin.
Palaveriputken päätteeksi olin niin iloinen, että innostukseni vain kasvoi ja tuotti hedelmää. Olisin halunnut ryhtyä uusiin hommiin välittömästi, mutta vanhat piti saattaa loppuun. Onneksi siinä sivussa ehti fiilistelemään, mitä tuleman pitää. Jos samanlaisen päätöksen tekisi joka päivä ja välttelisi kieltosanoja edes puolet ajasta niin mitäköhän siitä seuraisi? Eiköhän sitä voisi koulia itseään tuossa asiassa. Pitänee muistutella itseään hieman useammin.
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti