M niin kuin maanantai ja innostus työkaluna

Heräsin jo lauantaina siihen ajatukseen, että oispa maanantai niin sais tehdä töitä. No tänään se sitten koitti, jee! Takaraivossa kolkutteli pari työprojektia, joita ehdin ennen joulua aloittelemaan. Jotta sain maksimoitua innostuksen lueskelin kaikessa rauhassa Vetovoiman salaisuus -kirjaa, sitä samaista, jonka arvoin viikko sitten. Kun lopulta avasin työkoneen suorastaan kihisin innosta.

Ennen kuin päivä oli täynnä oli myös ensimmäinen projektini valmis kommenttikierrokselle. Siinä omaa tehokkuutta pohtiessani tajusin taas, millainen työkalu innostus voikaan olla. Mikähän lopputulos olisi ollutkaan, jos olisin pakertanut saman asian parissa ilman sen suurempia intohimoja? Tai jos olisin pitänyt urakkaa turhana tai jopa vastenmielisenä? Ei olisi varmaan jäänyt paljoakaan viivan alle ja näin päivän päätteeksi olo voisi olla nuutunut.

Olen toki siinä onnellisessa asemassa, että olen juuri aloittanut uusissa työtehtävissä eli valmiiksi intopiukeana. Sen lisäksi koen, että työnantaja tarjoaa hyvät olosuhteet, jotta innostuminen on helppoa. Mutta kuinka monessa yrityksessä innostumisen voima on tajuttu? Ja onko se juurtumisen eteen tehty toimenpiteitä? Tokihan itse innostuminen lähtee jokaisesta itsestään, mutta onhan sille jonkinlaiset edellytyksetkin oltava. 

Pitääköhän tässä lukea joka aamu samaa kirjaa, jotta saa taittua saman työtehon joka päivä esiin?

-Virpi

Innostu koskasävoit!