Pidettäisiinkö telkkari kiinni?

Oletko koskaan miettinyt miksi katsot telkkaria? Katsotko sitä liikaa ja onko se usein vain tavan vuoksi auki? Keskitytkö siihen lainkaan vai viekö se parhaan särmän keskittymiskyvystäsi pois? Onko se syy, jonka takia jumitus sohvalle ja passivoi sinua? Olen itse huomannut, että jaksan oikeasti katsoa vain muutamaa ohjelmaa. Muuten töllö vaan meluaa ja minä selailen nettiä, enkä ole sataprosenttisesti läsnä missään. Sama keskittymiskyvyn puute leimaa moniakin toimiani ja onhan se välillä jopa noloa. 

Nyt, kun olen päättänyt kouluttaa itseäni nettikursseilla (mentaalivalmennuksen lisäksi bongasin NLP perusteet verkkokurssin, josta kerron joku päivä lisää) olen tajunnut asian täysin. En voi miettiä elämääni, jos olohuoneessa pauhaa Salkkareiden tunnusmusat ja yksittäinen mainosrenkutus varastaa huomioni. Olen avannut tv:n viimeksi torstaina ja viettänyt muuten tv-vapaata, jokseenkin herättävä kokemus.

Tavoitteena ei ole nyt syyllistää ketään tai ryhtyä moralisoimaan, telkkarikaan ei mene myyntiin. Kyseessä on vain oman tekemisen analysointi ja siitä kertominen. Samanaikaisesti, kun tv on pysynyt kiinni, olen surffannut netin halki, poikki ja pinoon. Olen luuhannut lukuisia kertoja Facebookissa ja tehnyt ahkerasti päivityksiä Instagramiin sekä tykkäillyt kaikesta. Ainoastaan Twitter on jäänyt vähäiselle huomiolle, mutta sen aika tulee taas. 

Tuntuu, että olen pystynyt tekemään normaalia enemmän asioita ja keskittymään siihen mitä juuri sillä hetkellä teen. Olen siivonnut, suunnitellut, myynyt turhia tavaroita, kirjoittanut, opiskellut, tehnyt kaikessa rauhassa ruokaa jne. Välillä olen tsekannut telkku.com:sta tulisiko telkkarista jotain, ei ole tullut. Ei ainakaan mitään niin mahtavaa, että olisin laittanut virrat päälle. Olen autuaan tietämätön, millainen Pertti Kurikan Nimipäivät on, mitä Emma gaalassa tapahtui ja millaisia spektaakkeleita Tähdet tähdet piti sisällään. Uskon vahvasti, etten menettänyt mitään järisyttävää, saatan toki olla väärässä.

Tänä päivänä on trendikästä pitää somepaastoa. Toki ymmärrän sen ja voisin välillä itsekin rajoittaa moista, mutta pidän tv:tä itselleni haitallisempana asiana. Aloin olla jo kärryillä Emmerdalen kylän asioista ja melkeinpä enemmän huolestunut Adamin & kumppaneitten elämästä kuin omastani. Mietin enemmän heidän juonikuvioitaan kuin oman elämäni tavoitteita. Eikös tää oma elämä pitäisi olla kuitenkin se juttu? 

Siosittelen kokeilemaan sitä, että tv pysyy välillä kiinni. Turhat ääniärsykkeet tuskin tekevät kenellekään hyvää. Miksiköhän olemme usein koukussa jonkinlaiseen taustahälyyn? Itse avokonttorissa marinoituneena nautin enemmän hiljaisuudesta enkä halua ohjelmalehden rytmittävän elämääni. Kun päivän touhut on tehty voisin hyvin jäädä hetkeksi sohvalle, sehän nyt sattuu olemaan yksi lempipaikoistani, ja avata vastaanottimen, mutta valitsen sängyn. Miksi turhaan kuluttaa aikaa johonkin turhaan (tiedetään välillä turha on parasta ja tv:stä tulee myös paljon hyödyllistä), kun voin taata itselleni hyvät yöunet? Eteisessä odottavat maalipurkit viestivät nimittäin siitä, että huomenna vois olla virkeälle remonttireiskalle tilausta ja veikkaan, ettei sellaisia ole oven takana jonoksi asti. Saa toki tulla jos jonkun sormet oikein syyhyää :)