Omasta Huolisyöpöstä on tullut minulle rakas, sen hämmentynyt ilme saa aina hyvälle tuulelle. Tämä palkinnoksi hankkimani yksilö on aivan yhtä ihana, pirullisine sarvineen. Toivonkin, että se saa hyvän kodin, jossa se poistaa kaiken maailman huolia. Itse en ole vieläkään kirjoittanut yhtäkään paperille, koska monet harmit ovat kirjoitettuna aika mitättömiä. Säästelen siten syöppöni voimia, jotta se jaksaa tiukan paikan tullessa sulatella ruokansa.
Juuri nyt on sen verran hyvä boogie ja energiaa kuin pienessä kylässä, että ihan pienistä ei vaan jaksa murjottaa. Tänään nappasin itsestäni kuvan peltipoliisilla ja totesin vain, että "jaa, tulipahan koettua". Vikahan taisi olla siinä allekirjoittaneen kaasujalassa, joten tilanne ei muutu mouhoamalla, oppirahat on välistä maksettava. Olen saanut viime viikkoina hurjasti virtaa uudesta CrossFit-harrastuksestani. En muista milloin viimeksi olisin jaksanut painaa näin antaumuksella.
Elämässähän pitäisi aina muistaa balanssi, johon kuuluu tarpeeksi lepoa, hyvää ruokaa, ystäviä/läheisiä, liikuntaa ja töitä (+ Huolisyöppö). Yksikään elementti ei saa viedä liikaa energiaa, vaan on löydettävä toimivat mittasuhteet, jotta akut saa ladattua. Kuulostaa niin helpolta, mutta aikamoista tasapainoiluahan se tuntuu useasti olevan. Eiköhän niitä nuorallatanssijan taitoja vielä tarvita ja saattaahan niitä känkkäränkkäpäiviäkin tulla, vaikka tällä hetkellä voikin vain vihellellä.
Eii sen isompia mietteitä torstai-illalle, mutta hei tykkää ja jaa, tiedä vaikka Huolisyöppö muuttaisi juuri sinun luoksesi. Sehän voi vaikka muuttaa elämäsi ;)
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti