Aamujen ihanuus

Monethan meistä ovat selvästi joko aamu- tai iltaihmisiä. Itse en ole oikein kumpaakaan, aamuisin nukuttaisi ja illalla on kiva kömpiä ajoissa peiton alle. Itselleni on aina ollut tärkeätä katsoa, että unta tulisi riittävästi, sillä se on jaksamisen ja hyvinvoinnin perusta. Minulle riittävä uni on kahdeksan tuntia ja näin pimeään aikaan huitelen välillä jopa kymmenen tunnin sikeitä. Viime aikoina kello on herättänyt kukon laulun aikaan, osittain töiden ja osittain uuden harrastukseni johdosta.

Syy miksi herään viideltä on se, että olen tolkuttoman hidas aamuisin. Rakastan myös hiljaisia aamuhetkiä, jolloin voi tankata päähänsä hyvää energiaa, miettiä päivän kuviot valmiiksi ja voi hyvällä omatunnolla nuokkua kahvikupin kanssa. Olen joskus yrittänyt nopeuttaa toimiani, mutta todennut sen täysin sopimattomaksi...not for me. Kärsin mielummin tuskaisen herätyksen kuin luovun päivän tärkeimmästä hetkestä.

Viime aikoina olen kokeillut jotain ihan muuta, pakon sanelemana tietenkin, kuka sitä nyt ennakkoluuloistaan suosiolla luopuisi. Olen uskotellut itselleni aina, etten pysty treenaamaan aamuisin. Pelkkä ajatus on tuntunut epäinhimmilliseltä ja vain kevyet aamulenkit olen satunnaisesti hyväksynyt. Myönnetään olen katsonut aamuvirkkuja liikkujia kieroon ja manaillut mielessäni. Nyt kun rakastuin uuteen lajiin, maksoin hävyttömän kalliin (tosin joka euron arvoisen) kurssin, johon kuului kolmen viikon treenit, oli pakko kääntää takkia. Toinen vaihtoehto olisi ollut vähäinen treenimäärä per viikko ja sehän ei käynyt lainkaan. Jos illalla ei pysty töiden/muiden menojen takia kuntoilemaan on se tehtävä aamulla, vaikkakin kello 7 treenit puistattivat pelkästään ajatuksen tasolla.

Mutta arvatkaapas mitä? Aamutreeni on mitä paras keino aloittaa päivä, siitä saa myös energiaa koko aamuksi. Nuokun siis tapani mukaisesti kahvikuppini ääressä, huitaisen samalla aamupalasmoothien ja kipaisen sitten CrossFit salille seiskaksi. Olen jaksanut painaa heti aamusta ja olen kahdeksan maissa kotona. Jos pidän samalla etäpäivän olen jo puoli yhdeksän maissa työn touhussa, koska kotitoimistolla on aina casual-friday potenssiin kymmenen ja aamupalan osa kaksi voi nauttia läppärin ääressä.

Tänään huomasin, että olen oppinut rakastamaan mun early bird hetkiä. Herääminen on helppoa, kun tekee sitä mistä tykkää ja smoothiet ovat ihanan raikkaita sekä helppoja syötäviä (oikeesti juotavia). Olen suunnitellut ensi viikon lomalle aamutreenejä, koska sitten loppupäivä on aikaa puuhailla kaikkea muuta ja uskokaa pois suunnitelmia piisaa. Ja mikä parasta lomalla voi napata päiväunet vaikkapa joka päivä. Suunnitelmia pitää toki muuttaa, jos päätänkin hillua iltavirkkuna.

Kannattaisiko siis joskus tuulettaa omia tapoja? Voisitko sinäkin kokeilla jotain uutta? Oliko aika muuttaa omia uskomuksia? Koska voihan se olla, että maailmassa on joku asia, jonka suhteen oletkin väärässä ;)

Nykyisin aamuihminen,

Virpi

PS: Olen onnistuneesti tartuttanut granola-innostusta lähipiiriin ja se on muuten ihanan herkullista smoothien joukossa