Ulkona on maisemat komeimmillaan, kiitos yhtälölle nimeltä lumi ja talvi. Vaikka kaikki on kuin satukirjasta todeksi muuttunutta, on kolikolla toinenkin puoli...ainakin jos matkustat junalla. Reissattiin kollegan kanssa eilen Lahdesta Lappeenrantaan ja tänään takaisin. Valittiin suosiolla rautatie yksityisautoilun sijaan, sillä pimeällä ajaminen ei olisi se turvallisin eikä edes mukavin vaihtoehto. Normaalisti se ei ole myöskään nopein, mutta aina ei ole normaalisti.
Elinen menomatka venyi puolella tunnilla ja tänään kotimatkaan sai lisätä yhden extra-tunnin, kuin mitä alkuperäisiin aikatauluihin oli merkitty. Käytössä oli vaihtoehtoinen juna, joten omaa paikkaa oli turha etsiä, päädyttiin siten ravintolavaunuun. Kun matkan teko vain kesti ja kesti alkoi jengi kihistä kiukusta, kirjaimellisesti. Oikeastaan alkoi ihan harmittamaan konnareiden puolesta, minkäs he sille olisivat mahtaneet? Valehtelisin jos väittäisin, ettei tilanne harmittanut minuakin, kyllähän sitä haluaisi kotiin aina mahdollisimman nopeasti.
Hampaiden kiristelyä seuratessani listasin tilanteen hyviä puolia, se vaan lohduttaa aina ja kaikessa:
- juna on mukava ja vaivaton matkustuskeino
- ei tarvinnut muuta kuin istua
- pimeys, huono ajokeli tai lumi eivät haitanneet tippaakaan, autolla olisi voinut olla toisin
- minulla ei ollut minnekään kiire
- ehdin illaksi kotiin
- oli aikaa jutella kollegan, josta on myös tullut rakas ystäväni, kanssa
- konnari oli kuin itse aurinko
Aina ei ole helppoa löytää huonoistakin asioista hyviä puolia, mutta yritä. Tässä tapauksessa yksi myöhästynyt juna ei ole mitään maailman murheiden rinnalla. Sen lisäksi tunti on silmänräpäys ihmiselämässä ja olisihan tuon voinut huonomminkin käyttää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti