Kannattaako positiivinen ajattelu?

Uuden vuoden lupauksien solmimisesta on kulunut 1,5 kuukautta. Yksi niistä oli positiivisen ajattelun lisääminen omassa elämässäni ja tämä blogi on yksi keino sen ylläpitämisessä, ikäänkuin kaiken ruumiillistuma. Haaveeni on myös se, että hyvää fiilistä saisi jaettua muillekin ja lukijapautteen perusteella (moni on nykäistyä hihasta) olen siinä osittain onnistunutkin. Toivottavasti onnistun siinä jatkossakin.

Itselleni positiivisuuteen panostaminen on ollut hienoakin hienompi asia. Näinkin lyhyessä ajassa olen huomannut isoja muutoksia itsessäni. Pyrin ensinnäkin hymyilemään joka päivä, sehän myös paras ja halvin keino näyttää hyvältä. Ei kai kukaan voi näyttää kovin hehkeältä mutrusuuna, eihän? Lisätwistiä saa levittämällä kerroksen huulipunaa ja se myös lisää omaa energiatasoa...saa käyttää. Ja iän myötä toivon kasvoilleni kohoavan naururyppyjä, jotka kertovat tarinaansa siitä, että kivaa on ollut. 

Eniten on muuttunut ajatustapani, jonka huomaa etenkin vastoinkäymisissä. Aiemmin ensimmäinen kommentti oli aina se voihan vee, joka on muuten aika karmiva lausepari naisen suusta sanottuna. Nyt tulee lähinnä hymähdettyä tilanteelle ja yrittää välittömästi miettiä, mitäs sitten, kuinka tämä ratkaistaan. Tällä viikolla unohdin auton avaimet Helsinkiin ja kotiavain oli tietenkin lukittujen ovien takana, ei välttämättä maailman paras kotiinpaluu. No tokihan se harmitti, enkä nyt todellakaan ollut parhaimmillani, mutta eipä lipsahtanut kirosanojakaan. Onneksi taksilla pääsi kotipihaan ja vara-avain sijaitsi naapurissa. Lopulta autollekin löytyi kakkosavain pikkusiskolta ja ongelma oli lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Kiitos vielä kaikille mukanaeläneille :)

Näitä ei niin kivoja asioita on kuitenkin vähemmän kuin hyviä hetkiä (luojan kiitos) ja positiivisuus kantaa silloinkin. Kummasti kaikki asiat rullaavat mukavasti eteenpäin. Tuntuu, että saan voimia pienistäkin jutuista eikä mikään tunnu liian vaikealta tai ylitsepääsemättömältä. On helpompi huomata kauniita arjen pisaroita kuin ennen ja osaan olla kiitollinen nykyhetkestä. Töissä on mukava hallinnan tunne, vaikka kalenteri onkin tupaten täynnä eikä turhia luppoaikoja löydy. Ja vaikka työ on tärkeä asia, se ei hallitse minua vaan toisinpäin. Asiat eivät ole olleet aina yhtä hyvin, joten osaan nauttia nykyhetkestä. Pyrin myös tekemään kaikkeni, että tilanne jatkuu samanlaisena.

Miksi kaikki tuntuvat uskovan Murphyn lakiin, kun hyväkin toimii näin hyvin? Miksi on helpompaa myrkyttää omia ajatuksia kuin ruokkia niitä positiivisuudella? Kuinka usein jätämme ne pienet asiat huomaamatta ja harmittelemme, kun lottovoittoa ei tullutkaan? Miksi syyllisiä löydetään mielummin ympäriltä kuin katsotaan peiliin? Olisiko tänään aika ottaa vastuu omasta onnesta ja hyvistä sattumuksista omiin käsiin? Ja kyllä asenteella on merkitystä, valitse siis oikein, kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestasi.

Loppuun voin vain todeta, että kyllä, positiivinen ajattelu kannattaa. Siihen pätee samat säännöt kuin kaikkeen muuhunkin, harjoittelu tekee mestariksi. Ota siis uusi suunta eteenpäin ja herää huomenna parempaan maailmaan, tästä tulee nimittäin huikea vuosi. Elämä on tässä ja nyt, kannattaa siis ottaa kaikki hyvä irti <3

-Virpi

PS: Hyvää ystävänpäivää ja muista rakastaa kaikkea, koska tietyt tunteet eivät kulu loppuun tuhlaamalla!