Kompromissien vaikeudesta

Olen usein ajatellut, että olen hyvä tekemään kompromisseja. Jos pitäisi valita kahden ravintolan väliltä voin jättää valinnan helposti muille, olenhan kaikkiruokainen. Kerron töissä mielipiteeni, mutta jos kantani ei voita, en juurikaan murehdi sitä. Minulle riittää, että sain ainakin ääneni kuuluviin. Mutta silloin, kun pitää tehdä kompromisseja joihin liittyy raha, ei asia olekaan niin yksinkertaista.

Nyt, kun opettelen kukkaronherraksi olen törmännyt (naurettaviin) tilanteisiin, joissa valitseminen ei olekaan niin suoraviivaista. Tammikuun alussa jouduin ihan taistelemaan, että kelpuutin suihkusaippuaksi perinteisen Nivean tuotteen, koska olisin halunnut marssia Body Shoppiin. Tuntuu mitättömältä, mutta hintaero on helposti 10 € ja vastaavia hetkiä tulee viikoittain vastaan.

Kävin viikonloppuna CrossFit -kurssin ja vaikuttaa siltä, että kuntosalin pitää nyt väistyä. Ei ole järkeä maksaa jatkossa salimaksuja, sillä en ehtisi punttikselle säännöllisesti. Vaikka sali maksaa työpaikan liikuntaedun jälkeen vaivaiset 25 €/kk on summa täysin turha. Kuukaudessa se on pieni raha, mutta vuodessa läjä seteleitä. Sama kuin suihkusaippua, kymppi ei ole mitään, mutta jos samanlaisia valintoja tekee kalliimman mukaan kymmenen kuukaudessa alkaa vaakakuppi painamaan. Entäpä se, kun kaupasta pitäisi ostaa purkki maitoa, mutta poistut mystisesti parikymppiä köyhempänä. Mitä ihmettä siinä tapahtuu?

Allekirjoittaneen kuntosalivalinta on jo selkeä, halutessanihan voin käydä firman punttiksella ihan ilmaiseksi. Olkoonkin Lahden sali pieni ja vaatimaton, mutta kyllä se asiansa hoitaa. Jostain syystä tällainen kompromissi tuntui silti mahdottomalta, ainakin näin heti alkuun. Olisin ehtinyt soittamaan kuntosalille ruokatunnilla ja kysyä irtisanomisehdoista, mutta enpähän pystynyt. En voi sanoa yhtään järkiperäistä syytä käytökseeni, varmaan poden luopumisen tuskaa. Välillä on vaikea luopua vanhasta ja tutusta, vaikka tietää ajan olevan kypsä eteenpäin siirtymiseen. Eikä se oikeiden valintojen teko niin helppoa ole. 

Rehellisyyden nimissä tällaiset päätökset ovat minulle outoja. Olen ohittanut ne vilauttamalla Visaa ja viis veisannut siitä, että rahaa tulee syytettyä liikaa. Ajatelkaa kuinka tyhmää aikuiselta ihmiseltä! Mutta eihän se kovin outoa taida olla, eihän? Tiedän, että pienen kypsyttelyn jälkeen tartun luuriin tai hurautan paikan päälle tekemään tilit selviksi eli ei tämä hoitamatta jää. Mieti, millaisia kompromisseja sinun pitäisi tehdä, muttet saa niitä syystä tai toisesta tehdyksi. Vai oletko kehittänyt jonkun keinon, jolla saat itsesi liikenteeseen? Jos niin hyvät neuvot olisivat kalliit tälläkin kerralla.

-Virpi