Taideterapian tarpeessa osa 2

Tänään teimme paluun Riihimäelle elämäni toiseen taideterapiaistuntoon. Aurinkoinen ilma nosti fiilistä ja sormet syyhyten odottelin maalaamaan pääsyä. En oikein tiedä antaako sanat taide ja terapia hieman väärän vaikutelman aiheesta. Käytännössähän me puhumme ja maaltamme hyvällä porukalla. Alussa napattiin kuppi kahvia, naposteltiin ja korkattiin skumpat.

Tällä kerralla tehtävänä oli maalata puu. Se sai esittää itseä tai kuvata omia fiiliksiä. Ensimmäinen ajatus oli ahdistava, sillä en haluaisi kahlita mielikuvitustani. Toinen mielikuva oli kummulla vahvana kasvava tammi, mutta sitten inspiraatio valtasi ja vei mennessään. Olisin voinut sulkeutua ateljeehen viikoksi värien kanssa ja maalata syvässä hiljaisuudessa.

Lopputulos ei miellytä silmääni täydellisesti, sillä olisin halunnut hioa yksityiskohtia. Taideterapian tarkoitus ei ole konkreettinen lopputulos vaan se, että saa kuvittaa tunteitaan. Joskus maalaus voi avata lukkoja tai avartaa ymmärrystä. Tai sitten se on vain mukavaa ajanvietettä. Vaikea sanoa, mitä minulle tapahtui tänään. Ensinnäkin oli kiva viettää aikaa ystävien kanssa, irtautua arjesta ja maalata. Kyllä mää niin rakastan värejä, värien kietoutumista toisiinsa ja muotoja, jotka maali saa paperilla.

Ja on se vaan niin mukavaa, että kolmas terapiaistunto on kalenterissa valmiina :)

-Virpi