Huhtikuun budjetti ja shoppailukiellon jatkoaika

Tänään se sitten on ohi eli vaatteiden shoppailukielto! Mulla oli jo eräässä nettikaupasta ostoskori lastattu täyteen uusia treenivaatteita. Olin pohtinut sopivaa comboa tovin jos toisenkin, punninnut rahanmenoa, todellisia tarpeitani, värien sopimista vanhaan garderobiin jne. Tämä olisi myös se tapa, jolla vanha minä on tottunut toimimaan eli mitään oppimatta tili tyhjäksi ja materiasta tulevaa onnellisuuden tunnetta kohti. Se onni ei muuten ole kovinkaan pitkäikäistä eli kannattaa miettiä, miten paljon haluaa korjata mielipahaansa ostamalla. Itse asiassa loppusumma oli kohtuullinen, karsintaa ja harkintaa oli tehty, mutta silti merkittävä menoerä ja lovi tilini saldoon.

Mitä teki uusi minä? Uusi minä maksoi laskut ja tutki mihin palkka menisi, tai oikeammin mihin suurin osa sillä samalla hetkellä meni. Viivan alle ei jäänyt kovinkaan suurta summaa, vaikka huhtikuussa ei ole sisustussuunnitelmia eikä muitakaan suurempia rahareikiä. Niitä talouden mustia aukkoja tuntuu olevan ihan riittämiin muutenkin mm. asuminen, terveydenhuoltokulut, puhelinlaskut, harrastukset, eläminen...lista on pitkä kuin nälkävuosi. Kyllä mua harmitti tajuta missä mennään, eikä pahemmin lohduttanut se, että pelioikeus oli maksettu (vain golfkelit puuttuvat) ja Visalta kuitattu New Yorkin lennot pois.

Ajatus siitä, että vetäisin itseni tiukille ja tilini taas kerran nollille tuntui pahalta. Se tuntui pahemmalta kuin uuden karheat treenivaatteet. Mitäpä siinä tilanteessa tein? Tuijotin kuukauden pakollisia menoja, niitä ei pystynyt kadottamaan minnekään, totuus on totuus vaikka sitä kuinka kiertäisi. Ja hei mä olen taitavasti kiertänyt sitä Visani kanssa kerta toisensa jälkeen eli been there done that, siihen maailmaan en halua palata. Tyhjensin nettikaupan ostoskorin ja päätin jatkaa ainakin pari viikkoa (mahdollisesti pidempäänkin) kituutuslinjalla. Jos olen pari kuukautta treenannut vanhalla vaatearsenaalilla, pystyn jatkamaan samalla linjalla. Tuskinpa kukaan katsoo, että aina tolla on samat vermeet ja jos katsoo niin ihan vapaasti, annan siihen suostumukseni. Jos yrittäisi pyörittää pesukonetta useammin niin olisi puhtaat releet treeneihin. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin vähentää treenikertoja...not!

On siis parempi katsoa, miten balanssi säilyy ja tehdä peliliikkeitä vasta myöhemmin. Olen aina rynnännyt vaatekaupoille (ja muihinkin hankintoihin) juurikin palkkapäivänä, kun en ole ollut köyhä enkä kipeä. En ole myöskään vaivautunut seuraamaan tilin katetta ahkerasti, turhaa historiatietoa sanon minä ja masentavia menoeriä. Sitten on pitänyt ihmetellä olematonta tilin saldoa viikko jos toinenkin ja lopulta turvauduttu Visaan, jottei nälkä yllättäisi ennen seuraavaa tilipäivää. Luottokunta on kiitellyt, muita plussia tällaisessa toiminnassa ei olekaan. Noloa myöntää, mutta joskus (onneksi tositositosi harvoin ja vain pari kertaa) mua on muistultu pankistakin, että oot sitten ylittänyt tilisi saldon. 

Alkuvuoden aikana olen huomannut, että ruokakulujen lisäksi mystiset muut hankinnat ovat merkittävä menoerä kuukausittain. Osan pystyy torppaamaan pitämällä kukkaron nyörit tiukilla, mutta osa vain tulee vastaan, eikä niitä pysty ohittamaan. Jos laskisin rahojen riittävän ruokaan ja uusiin vaatteisiin ei yhtälössä olisi ongelmia, vaaleanpunaiset lasit silmille ja etiäpäin! Jos kirjanpito on kohdillaan vielä huhtikuun puolivälissä, voin marssia huoletta urheiluliikkeeseen tai täyttää nettikaupan ostoskorin uudestaan. Ehkäpä tämä onkin se suurin oivallus eli isommat hankinnat pitäisi pystyä tekemään kuun puolivälissä, jotta budjetti ei ylity. Aika simppeliä, mutta silti silmiä avaavaa, pakko testata. Onneksi nahka on parkkiintunut kolmen kuukauden aikana, niin uusi päämäärä ei tunnu mahdottomalta saavuttaa.

-Virpi

PS: Kyseessä ei ole aprillipila

Näillä seteleillä pitäisi pärjätä kuun loppuun ruokakaupassa ja niissä mystisissä muissa kuluissa