Viikkoni on ollut hyvällä tavalla kiireinen eli siinä syy hiljaiseloon. Olen pursunnut valtavasti energiaa ja hymy on ollut aamusta iltaan korvissa. On tehnyt mieli lauleskella eteenpäin mennessä. On myöhästytty junasta, jota odotti. On kolautettu olkapäitä verottajan kirjeille. On manailtu työkonetta, joka ei enää jaksa pysyä hereillä. On koettu kollektiivista turhautumista työkavereiden kanssa, mutta löydetty uusi balanssi ja usko tulevaan.
On skoolattu elämälle ja ystäville. On muutettu omia rajoja ja otettu hyppyjä tuntemattomaan. On onnistuttu ja innostuttu monta kertaa. On hankittu hiki pintaan ja revitelty kunnolla. On vietetty hotellielämää ja nautittu arjen luksuksesta. On palattu kotiin. On tehty tyhmiä juttuja ja naurettu itselle. On podettu väsymystä ja epäonnistumisen pelkoa. On kiitetty pienistä ja suurista. On annettu hetken viedä ja mietitty vasta, kun tehtyä ei ole saanut enää tekemättömäksi. On eletty.
Lopputuloksena tästä kaikesta voin vain todeta, että on hienoa olla minä...suorastaan etuoikeutettua. Toivottavasti sinäkin voit sanoa niin peiliin katsoessa. Ihanaa viikonloppua maailman parhaalle sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti