Oman elämänsä eturivissä

Takana on rentouttava, mutta ajatuksia herättänyt viikonloppu Haminassa. Lähdin ystäväni kanssa Jenny Belitz-Henrikssonin pitämälle Oman elämänsä eturivissä -kurssille. Olemme molemmat kiinnostuneita hyvinvoinnista, pintaa syvemmälle menevästä ajattelusta ja positiivisesta maailmankatsomuksesta, joten eipä siinä suurempaa kimmoketta tarvinnutkaan. Jenny on myös nainen hehkuttamani Sisäinen voima -kirjan takana, josta löytyy ihania ajatuksia vuoden jokaiselle päivälle. Olin ajatellut hankkia kirjan blogin seuraavaan tykkää ja jaa skabaan, mutta painos on toistaiseksi loppu eli odotellaanpa hetkinen. 

Itselläni ei ollut pahemmin odotuksia, mutta toivoin saavani vastauksia tiettyihin asioihin ja hyvää energiaa kotimatkalle. Pelkästään puitteet olivat huikeat, sillä kurssi pidettiin Jamilahden kartanossa, joka on mitä upeimmalla paikalla meren rannalla. Saattaa olla, että piti ottaa "pari" kuvaa muistoksi. Pitäisi varmaan pitää pieni Instagram paasto, mutta huomenna kutsuu Turku ja sehän on tunnetusti upea kaupunki. Noh, ehkä hillitsen sometustani joskus myöhemmin. Tuntemattomille tiedoksi, että kuvapalvelu Insagramia tulee päivitettyä varsin tiiviisti (no okei liikaakin) nimellä @virpirantala.

Sitä voisi luulla, että kaksi päivää rentoutumisen, hengitysharjoitusten, keskustelun, kirjoituksen ja liikunnan parissa olisi ikuisuus, mutta aika meni kuin siivillä. On varsin antoisaa, kun voi miettiä omia tunteitaan kannustavassa ilmapiirissä, ilman tuomitsemista. Voi pysähtyä ja ikään kuin unohtaa ajan käsityksen ja muun ympäröivän maailman, kaiken kiireen keskellä. Tuulettaa omia uskomuksiaan ja luoda uutta kivijalkaa omalle maailmankuvalleen. Ei kai omassa elämässään voi olla ikinä liian valmis?

Lauantaina työskenneltiin klo 10-17 ja sunnuntaina klo 9:30-15:30 eli kävi melkein työstä. Välissä syötiin herkullista kasvisruokaa ja illalla tehtiin kävelylenkki keskustaan. Otin itselleni teemoiksi hyvinvoinnin sekä itseni vähättelystä luopumisen. Ilokseni huomasin, että olen päässyt jo pitkälle. Sain hyviä työkaluja, jotta voin jatkaa asioiden työstöä. Muiden kertomista asioista sai uudenlaista perspektiiviä asiaan jos toiseenkin. Suurin ahaa elämys taisi tulla siinä kohdassa, kun kirjoitin kirjeen itselleni, jossa hyväksyin itseni tällaisena kuin olen ja tsemppasin eteenpäin. 

Tässä vaiheessa pää on kuin Haminan kaupunki, heh heh. Ajatuksia on paljon, väsymys painaa eikä mihinkään jaksa keskittyä. Sen huomaa myös tästä tekstistä, mutta tämän analyyttisempaan tai elämää suurempaan en tässä hetkessä kykene. Siitä huolimatta halusin kertoa päivän polttavimmat. Vinkkinä voin kertoa, että syyskuun viimeisenä viikonloppuna on seuraava mahdollisuus päästä noihin maisemiin rentoutumaan. Saattaa olla, että itseanalyysini jatkuu silloin, koska se hyvän olon tunne, jonka toin mukanani olisi mukava säilyttää ikuisesti ja se voi vaatia jatkotyöstöä.

Ehkäpä ensi kerralla näemme myös kartanossa asustelevan kummituksen :)